Keskikesän tunnelmis

Tästä päivästä alakaan minoon virallisesti ja sanan varsinaases merkitykses ulukona aiva kaikesta. Minoon kesälomalla ja meinaan ottaa siitä kaiken irti. Mä meinaan olla pää kolomantena jalakana jokapaikas,  ja nimenomaan jokapaikas muualla paitti arkisis rutiiniis. Mun menöö ny kieltämätä muutama päivä sen tajuamisehen, notta aamuusin ei tarttekkaa polttaa kieltänsä kuumahan kaffihin, autonavaamia ei tartte kattella käsilaukun pohojalta ottasuonet pullollansa. Ei tartte ehtoosin laskia minuuttia, kuinka kauan kerkiää puutarhas häärätä ja silittää maanantaiehtoosin pyykkivuoria, siinä samalla ku meirän taloon benfurman ( isäntä ) käyy mulle seliittämäs, notta mun ei pitääsi rasittaa ittiäni ny enää sinä ehtoona, notta kesälomalla voit sitte silittää vaikka koko vuoren pyykit. Miehen logiikka.....son ainaki pareet, notta eherootteloo nuota "viisauksiansa" vähinäänki käsivarren mitan päästä. Minähän ny justihinkaa EN MEINAA silitellä mitää vuoria. Ei ku justihin päinvastoon, mä huhuroon ennen lomaa hullun laillla, notta saan sitte silitellä PIENIÄ vuoria, inhimillisehen aikahan ja keskittyä enemänki mulle mieluusihin asioohin.

Mutta son ny totta, minoon vapaa, free!!!! Mä toresta meinaan nauttia elämästä. Voin vaikka vähä reissata ja ostella lisää käsilaukkuja, joirenka pohojalle voin sitte taas lymyttää avaamia. Isäntä ostiki mulle viime pyhänaikana jo kaks laukkua. Toinen on niin pikkuunen, notta sieltä jopa mä löyrän ettimäni, iliman notta ottasuonis kerkiää tapahtua mitää dramaattista. Son nimittään laukku huulipunalle. Ja JOO-O, aiva ristuksen tarpeellinen mulle!!!!  Ja mikä parasta, nämon rakkauslahajoja ja se nostaa niiren arvoa mun silimis.

Mutta notta tämei ny menisi ( taas ) mun käsilaukku- ja asuste-esittelyksi niin mä toimitan teille vähä tästä mun rakkahasta harrastuksestani, puutarhanhoirosta. Musta tuntuu, notta niin reaalielämäs ku tää blogis ja naamakirianki puolella mä aina oon huoppaamas, kuinka mä meen ny pihahomihihin, läheren puutarhahan, upotan sormet multahan. Nii-in....palio on kyllä kielikuvia mutta tulooko siä ikänä varsinaasesti mitää valamista. Siltä kulukaa mustaki toisinvuoroon tuntuu, notta mä tappelen tua markilla tuulimyllyjä  vastahan ( tai ainaki yhtä vastaavaa mestaria vastahan, joka on kyllä sama asia ku yks puistollinen tuulimyllyjä Hollannis ) Mutta tierättäkö....ku tänä aamuna lähärin yöpairas syyppäälemähän tuonne markille kameran ( tai no...puhelimen ) kans niin pakko mun on ny itteki tunnustaa, notta kyllä mä siä ny JOTAKI oon saanu aikahan.

Niin, torestaki näyttääs sellaaselta, notta en oo turhaa hääräälly tua pihalla. Vaikka välillä on meinannu usko loppua ja ranteesta voima. Mä nimittään tartten rannettani aika palio ku jourun aiva kauramoottorilla rimmeröömähän tätä meirän markkia. Mun ja sähkö- bensa- ja akkukäytöösten rimmerien suhuret on kokolailla ongelmallinen. Minen vain tuu niiren kans toimehen...eikä ne mun. Mä en käsitä sellaasia "rimmeriä" joirenka siima loppuu heti, ku mä oon vasta pääsny vauhtihin ja siimakelan vaihtamisehen pitää vissihin käyrä joku erillinen kurssi. Sähkökäyttösiis on niin lyhkääset johorot, notta niillon tarkootus sitte varmahan rimmeröörä vain parvekkehella ja jatkoroikakki on ny vähä niin ja näin....on ny kai, ku kysees on MARKKI, pohojalaasehen tapahan. Rimmeröötävää riittää silimän kantamattomihin ja roikkiaki on meirän taloures rajallinen määrä. Parahat ovat luonnollisesti isännän mukana maaakunnas ja ne versiot, jois on maharollisuus saara kestopermanentti, ne kyllä löytyy kätevästi kellarista. Jos vain tohtii käyttää ja tykkää kiharoosta. Ja ainahan se niin on, notta jos mä jourun ongelmihin rimmerin tai minkä muun asian kans, isäntä on maakunnas. Se on aiva ku kiriootettu johonki kivehen. Mielentilasta riippuen sitte joko porajan tai saratan isännälle puhelimes. Mutta rimmeröönti, sen minoon jo kauan teheny käsipelillä Fiskarsin puutarhasaksilla, sellaanen varrellinen versio, johona on hyvä asento ja homma hoituu, mutta kyllä siihen ny aikaa menöö. Mutta ku minoon ny tälläänen. Mun pitää saara kesyttää tämä puutarha. Ja sitte ku son kesytetty ja joku osa on jätetty tahallansa villiksi, lopputulos on koskettava. Ainaki mun mielestä. 

Mä miellyyn tähän kohtahan puutarhastamme oikeen toresta. Tänä ehtoona meinaan juhannusyön kunniaksi sytytttää kynttilän tuohon ihanahan lyhtyhyn, jonka ostin keijun kaveriksi. Tiä sitte, mitä taikoja teen, mutta ainaki mä meinaan unelmoora tua mun salapaikasnani. Son sopivallla lailla villi ja kuitenki samalla niin herkkä. Tälläänen ei häiritte mun silimää. 

Sitte taas on kohteeta, joita mä tuunaan ja laitan ja sitte siä on käyny JOKU ja lopputulos näyttää äkkiä kattotuna komialta, mutta ku tarkoon kattoo, niin siältä voi havaata notta jotaki ei kuulu kuvahan. Niinku ny tuo kirottu rimmeri tai kertakäyttökuppi. Joo...kyllähän niiston herkkyys kaukana ja tämän kuvaussesio jäläkihi ne lähtööki pois, mutta halusin ny kuvata vähä inhorealismiaki.

Mutta minen valita, palio on komiaa kumminki tullu tehtyä. Kyllä mä melekeen voisin toreta olevani onnellinen. Pionikki ovat jo viittä vaille kukas. Mikä mun on olles. Juhannus saa tulla, minoon valamis. Mun mieli on virittyny kesähän. Onnen määrää on vaikia eres kuvaalla. Sevverran mus on boheemia taiteelijaa, notta aikataulutoon elämä sopii mun vartalolle. Näitä portahia laskeurun kohta yhyren palatsikoiran kans, tunnustellahan keskikesän tuoksuja.

Mutta ny mä toivotan teille kaikille HYVÄÄ JUHANNUSTA!! Tästä se kesä vasta alakaa. Ja muuten, jos ny on tavallista enemmän kiriootusvirheetä, antakaa anteeksi. Moon kirioottanu tämän uurella läppärillä. Ja sitte mullon viä uus puhelinki ja kuvien siirtäminenki vaatii viä tyttären apua. Notta kurssia pukkaa tästäki asiasta. Kaikki on vaikiampaa, ku on vaaliatukkaanen nainen. Mutta on seki kulukaa totta, notta meillä vaaliatukkaasilla on mukavampaa. Ainaki musta tuntuu sellaaselta. Eikö se sitte jo riitäkki?