Mä jourun ny sitte vissihin polttamahan elämäni ensimmääsen sikarin..... minen siis kessuuttele mitää, ikänä koskaa. Mutta täs vuosia sitte ku muutimma tähän kotohomma, mä sain vähältä lairunhalavausta lähentelevän kohtauksen, ku mulle selekis, notta tämä alakerran takka laatootetahan "myöhemmin". Tuo Tarkan kuuluusa "MYÖHEMMIN" ei ikänä lupaa mitää hyvää. Se on tosiaan MYÖHEMMIN, mun mielikuvis saattaa olla jo seuraavat sukupolovet kehis ku "myöhemmin" sitte koittaa. No se kuuluusa "myöhemmin" koittiki sitte yllätäen jo ny keväällä 2014. Ajatella ja minen ollu viäkää opetellu polttelemahan. Minolin toresta käyttäny tätä takkaa riitatilantehis useen lyömäasehena. Tyylihin; " mitä säki nupajat, mee saatana laatoottamahan se alakerran takka!!!! Tai no, minen eres usko että sellaanen ihimet tää talos tapahtuu ja jos tapahtuu mä kietourun ylellisehen silikkiaamutakkihin tyylihin Alexis Colby Dynastiasta ja polttelen saatana sikarin holokin kans ja siemaalen shampanjaa ja pyöritän nilikkaani somasti takan eres olevalla nojatuolilla." Tuota mantraa minolin hokenu isännälle tämän tästä, mutta en oikeen ittekkää uskonu notta jourun tuohon tilanteehin ja vieläpä näin yllättäen. Mutta sellaasta on elämä rakennusurakootsijan vaimona. Kyllä mä sen hyvinä hetkinä ymmärrän, nottei eres se jaksa painaa töitä kokoaijan. Onhan se suurimman osan hereelläoloaijastansa jonku projektin paris, niinku yrittäjät pruukaa yleesestikki otttaen olla. Joskus vissihin unihinki tuloo ireoota joskus niitä noustahan kirioottamahan paperille.
Mutta toresta, ny sitte tuli sellaanen väli, johona kuulemma olis aikaa tälle takalle. Mutta sitte se alakas....se vääntäminen laatoosta, meillähän oli vanhat, vuosia sitte hankitut laatat tua kellaris virunu. Noli kyllä aiva hyviä, mutta siltä näytti, notta niitoli vähä knaftisti. Aikoonansa oli ostettu ylä-ja alakerran takkoohin samanlaaset laatat. En sitte tiä, oliko yläkerran takkaa laatootettaes menny laattoja rikki tai jotaki, mutta joinki se määrä näytti sellaaselta nottei ne riitä. Isäntä kyllä väitti kivenkovahan, notta kyllä ne piisaa ja jos ei ny jostaki syystä piisaasi, niin eisunkaa mua haittaasi, jos yks seinä olis erivärinen. JOS YKS SEINÄ OLIS ERIVÄRINEN!!!!! Jumalauta miettikää ku rohkia mies!!!!! Tuo lausethan on mulle sama ku härkätasteluus näyttääs punaasta viittaa. Voi ristus mä alakasin täpäjämähän ja sarattamahan aiva lanttalaureehinsa. En ollu muistanukkaa kunka palio mä osaan ja kuinka kätevää mä pystyn täpäjämähän. Melekeen hyppäsin jo pöyrälle rikuneeramahan. Isäntä taisi teherä tuon osittaan tahallansa, mun kiihtyvyys tällääsis tilantehis on aiva omaa luokkaansa. No, uuret laatat tarvittihin ne vanhat ei piisaa ( ei kelepaa rouvalle, jos aiva rehellisiä ollahan ) ja sitäpaitti ne vanhat boordilaatat, ne ei olisi eres piisannu ( oikiasti ei olisi!!!! ) notta se oli ny sitte se ja sama, jos laitetahan kaikki uusiksi. Ku isäntä sanoo, notta mä voin mennä valittemahan K-raurasta uuret, niin silloon mun pikkucitroenista näkyy enää perävalot....taisin olla jo K-rauran pihas tai jopa keekoolemas siä laattaosatolla, mun paratiisis. Tämoli siis se sama reisu, ku mä menin niille kuuluusille narsissiostoksille. Mutta siä laattaosatolla se ajatus sitte lähtiki. Mä näin nuo ihanat timantti/jääkuutioboordit. Mun mielikuvista lähti välittömästi sellaanen luonnonvalakoonen takkalaatta, joka oli ollu ilimanmuuta mun mielestä ainut vaihtoehto. Nyt tilalle mun visioohin tuli vitivalakoonen hyvinki skandinaavinen näkemys, sellaasesta lumikuningattaren takasta. Vitivalakoonen siitä takasta tulis ja nuo timantit, non JUSTIHIN ne jokka MÄ HALUAN, ne kuuluu lumikuningattaren takkahan ja siitä, KUKA on lumikuningatar, siitä ei liene epäälystäkää. Oli vain yks este enää voitettavana, son nimittään tuo isäntä, joka istuu kirstun päällä. Nimittään nuo timantilaatat, ne oli sellaase hintaluokas, notta tarkoon piti miettiä, notta kuinka
ne sijootetahan ja isäntä tarttis jokatapaukses varahappia, ku hinnan näköö. Ja sitte oli toinenki asia, nimittään mieshän on putkiaivo. Minolin joskus vuosia sitte menny sanomahan, notta minen sitte ikänä vitivalakoosta takkaa huoliisi, siitä tuloo liikaa krematorio mielehen, sellaanen kylymä sävy ei sovi takkahan ollenkaa ( paitti, ny jos son lumikuningattaren takka ) No, tämä vuosia sitte lausumani lause oli jääny putkiaivon tierostoohin kaikumahan. Se kajahteloo siä varmahan ku tuulitunnelis ja on sitä myöre tallentunu sen datahan, PYSYVÄSTI.....valakoonen takka =krematorio. Voi herrantähäre, sitä ihimettelyn määrää, ku tierosto yritti ottaa vastahan uutta tietoa, "valakoonen takka"........ meille tulis valakoonen takka. Muija on muuttanu mielensä. Minen ny ymmärrä, mitä ihimeellistä siinon, minoon nainen ja voin muuttaa mieltäni, useenki ja yllättäväti. Isäntä yritti viä vähä vängätä vastahan, notta jotaki färiä pitääs olla, se koitti epätoivoosesti käyttää rubiinikorttiaki. Notta jos sillä livulla sais eres vähä punaasta takan kylykehen, ku maalaa mulle kuvan rubiiniista. Mutta EI!!!! Ei ku mä olin jo päättäny, notta son tälläänen täysin puhtahan valakoonen, satumaanen, skandinaavinen, lumikunigatartakka siihen tuloo, eikä mun kans kannata ruveta vääntämähän sisutusasioos, siinä voii pianaikaa ollakki punaasta takankylies, muttei noo sitte rubiinia.... Notta sillälailla. Sevveran viä ohimennen mainitten, notta ne vanhat boordilaatat, ne beigensävyyset, mä lymytin sängyn alle. Jaa minkätähäre? No mä kulukaa tunnen mieheni. Ei aikaakaa, niin se oli jo kyselemäs niiren perähän, notta jos ne niinku tuohon alakranssihin tällätääs. BEIGET RUUSUKUVIOT!!!! MUN LUMIKUNINGATARTAKKAHAN!!!!! Ei saatana, justihin tämän tähäre minolin ne lymyttäny, ku osasin orottaa jotaki tämänsuuntaasta. Mutta mä hoirin tillantehen rauhanomaasesti, lähärin koiran kans kävelemähän, notta paineet tasaantuu, siinä samalla ihimittelin vastaavan mestarin värisilimää.....
Mutta son kulukaa sillälailla, notta isännän kietominen pikkurillin ympärille on mulle helepoa ku heinänteko. Son parit räpsyttelyt ( vaikka oonki kärsiny viime viikon niin ristuksen kauhiasta silimätulehruksesta, nottei sanat piisaa. Rääppöösiskoo teki riaknoosinki hoitajan ominaaasuurtes, notta minoon vaharannu johonki ristuksen rumahan ja ny tuli rangaastus.. ) Mutta mä räpsyttelin sitä tervestä silimää ja isäntä suostuu mun kotkotuksihin ( taas ) muoron vuoksi sen piti kumminki viä nupaata jotaki kalmanvärisestä takasta ( mä annoon anteeksi, son se tuulitunneli siä putkiaivoos ja ne mun joskus lausutut sanat krematoriosta ) Mutta jonsei isäntä juuri ikänä asetu poikkiteloon mun unelmien tielle, niin kohtalo sitte asettuuki. Herrantähäre minen olisi yötäni nukkunu jos olisin tienny kuinka vaikiaa tuon boordin saaminen oli. Ensinnäki se ei ollu boordi, vaan sellaanen mosaiikkimatto. Ja viä pahempaa, nuota mattoja oli Suomes yks kappales....tasan. Mä kuulin tämän kauhutarinan vasta jäläkihinpäin K-rauras, johona luottomyyjä sen mulle toimitti. Tämä mies oli muuten teheny kaikki maharolliset kevät- ja joulujuhulaliikkeet, jotta Tarkan rouva saa jäätimanttinsa. Mä mykistyyn.....kerranki. Solis kulukaa moni myyjä torennu notta "computer says no.." tuote on loppu, finito, kaput. Mutta ei, tämä K-rauran mies oli Asiakaspalavelija, hieno mies. Soitteli linjat kuumana yhyren mortan mosaiikkimaton perähän ja maharollisti monien mutkien kautta, notta Tarkan rouva saa haluamansa. Ihime mies, kertakaikkiaan.
Mutta siitä sikarin tupruttelusta....emmä taira ny kumminkaa. Mä tyyryn nostamahan skumppalasin. pyörittelemähän nillikkaani ja huokaalemahan. Komia se on, siitei pääse mihinkää. Isännänki mielestä. Mutta isännästä puheenollen. Minoon sitä täs ny kakskytävuotta seurannu ja toreenu sen kyllä kerkiävääseksi kaveriksi. Täs takan laatootuksen ohella son nimittään ruvennu väsäämähän baaria tuohon uima-altahan kulumille ja uima-allas ittekki saa sen viimeeseen silauksen tänä kesänä. Notta kyllä tuos miehes virtaa piisaa.
Tästä tuloo viä komia, mä uskon siihen vahavasti. Ny son viä siinä mallis, nottei sitä passaa esitellä hulluulle ja herroolle. Mutta te, mun rakkahat lukijat tierättä, notta ku tuo mies jotaki yrittää, niin priimaa pukkaa tulemahan, Ja mä....sisustan ny jo mielesnäni tuota baaria ja allasaluetta. Projektin etenemistä saattaa seurata näillä sivuulla, ei palio ennustajanlahajoja tarvita, ku voi sanua, notta kyllä täs viä johonki vaihees akka kimottaa ja isäntä katteloo lakialle. Mutta ku siitä savu hälävenöö taas, nin luulisin, notta tuo Luovankylän mies palakatahan allaspoijaksi ja baarivastaavaksi. iliman erillistä haastattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti