"NO NY NE RISUT VIIMEENKI LÄHTI!" Näillä sanoolla isäntä tervehtii mun uusia narsissi-istutuksia parvekkehella. "Risut oli sille nuos purkiis ollehet kuusenhavut, jokka oli ollu koristehina täs yli talaven, niis oli ollu joulunaikahan komiat jouluvalot ja kaikkia. Jouluvalot mnnoon keriny pois jo kauan sitte helemikuus ja "risut", meille muille siis nämä havut, lähti kuukausi sitte ja noin kolome viikkoa sittehän mä istutin tänne nämä narsissit. Mähän tein oikeen päivityksenki tänne aiheesta, kuinka kallihiksi ne narsissit sitte oikeen tulikaa, ku samas yhteyres löytyy se komia lamppulyhty ja ne laatat. Timoki oikeen luki mun blogistani tämän. Mä esittelin sille näitä istutuksia ja ja sitä komiaa lyhtylamppua ja uumoolin, notten malta SITTEKÄÄ sitä parvekkehelle jättää tai sitte mä tartten VIÄ TOISENKI. Isäntä oli kuuntelevinansa ja kattovinansa. Ja täs on tulos; pääsiääsenä se havaattoo, notta istutukset on vaihtunu ja Virpi on "VIIMEENKI" saanu aikaaseksi poistaa ne risut. Ilimapiiri rupes vähältä kiristymähän, ku yhyren vaaliatukkaasen naisen korvista rupes tulemahan savua, eikä kyset ollu mistää vatikaanin valakoosesta savusta. Kyllä kyse oli sittä savusta, ku ärsytyskynnys ylittyy ja käämit alakaa niinsanotusti käryämähän. Tällä kertaa mun ärsyyntyminen jäiki vain savuamisvaiheesehen, ku ku mä äkkäsin notta no.... son ny sitte sama, vaikka niitä lyhtyjä olis kakski. Toinen parvekkehella luomas mulle siä kesäehtoos kirjoittaesnani oikiaa kirijaalijan tunnelmaa ja toinen tuvas, ku sen sinne jo sittekki sommittelin. Se toimii joinki NIIN loistavasti lapsuurestani rakkahan simpukkakoiran kaverina. Isä on tuonu se koiran mulle joskus kauan kauan sitte ja sillon aiva oma tarinansa. Sen tarinan toimitan teille joskus. Mutta täs on ny sitte toristusaineestoa, niitä lyhtyjä on kaks. ON, ja aiva vain siitä syystä, että ne sopii niin hyvin nuohin paikkoohin. Ei pystyny päättää, kummasko sitä pirän, parvekkehella vai aulas. Niinpä sitte ostin toisenki. Saa ny nähärä, koska isäntä havaattoo, notta niiton kaks. Mutta kattokaa itte.... niiton PAKKO olla kaks.
Nämä kuvat käyy siis toristusaineestona maharollisesti käräjillä. Ja mun käräjäsalihin on pääsy kielletty jos estetiikkakäsitys on syystä tai toisesta häiriintyny.
Pääsiäänen on mulle isoo juhula. Sen merkitys on mulle suuri. Mä nautin rairuohon laittamisesta, kaikista pääsiääskoristeluusta ja ja -asetelmista joirenka äärellä mä saan häärätä ja toteuttaa ittiäni. Mulla pitää olla kukkoja, kanoja, pupuja , noitia, kaikkia mikä vain vähääkää liittyy pääsiääsehen. Silimisnäni mä näjen komiat kokot lakialla, oonhan mä toki niitä kattellu oikiastiki, mutta ainaki tänä pääsiääsenä piti ny tyytyä muistikuvihin. Mutta pääsen mä tunnelmaha tääläki. Rairuohopurkkiaki mä tuumaalin tänä keväänä tavallista kauemman. Isäntä ihimetteli varmahan, notta eikö so ny aiva sama mihinkä sen ruohon laittaa. Ei se oo kulukaa sama...
Niin... mä torestaki tykkään hääräällä näiren kans ja laittaa niitä esille. Mä pääsen näiren myötä oikiahan tunnelmahan. Trulliitteluperinne on tää Satakunnas vähä vierahampi ku Eteläpohojanmaalla. Pohojanmaalla se kuuluu olennaasena osana pääsiääsehen. Mäki muistan kuinka monet kerrat ystäväni Helin kans tuli kierrettyä koko kylä trulliitellen. Ehtoolla oli sitte Riipinkyläs kaks väsynyttä flikkaa, joilla oli murua kopat täynnä. Nykyään jalakoja kivistää molemmilla naisilla varmahan shoppaalureisujuen jäläkihin ja murut on vaihtunu kenkihin, laukkuuhin ja muuhun sellaasehen. Ja niitei eres saa virpomalla vaan aiva itte pitää maksaa. saatei tiä, jos tällä ikää lähtiski virpomahan tuonne kauppakeskuksihin, niin ei sitä tiä kuinka käytääs. Tulisko sieltä pähee laukku palakinnoksi vai vartija paikalle ja henkistä tilaa alaattaast selevittämähän.
Isäntä on toresta erikoonen persoona. Välillä se ei eres havaatte mun asetelmia. Toisinvooroon se sitte yllättää mun totaalisesti. Joskus son ostanu suklaamunan ja aukaasnu sen ja laittanu sen sisälle jonku OIKIAN korun. Joskus son ostanu Tiimarista paffimunan ja menny sen kans koruliikkeehin ja pyytäny pakkaamahan sinne komian kaulakorun ja samalla saanu liikkeen myyjättären huoppaamahan, notta MISTÄ tuollaasia miehiä oikeen löytyy. No joo....kulukaa samaa mä pruukaan huopata. Notta MISTÄ..... Välillä romanttisista eresottamuksista pökerryksis välillä joirenkin käsittämättömien romukasojen tai muiren tekosten
eres. Tänä pääsiääsenä se yllätti mun erilailla. Ei ollu korua tai muuta, mutta se soitti naureskellen ku oli tulos maakunnasta notta on löytäny mulle jotaki hauskaa. Ja sitte ku se tuli kotia kantaen noitaa, isoa, komiaa ja plohtevaa noitaa, mua nauratti. Voi ristee.... vaaliatukkaanen, kyömynenäänen kyöpelinvuoren valtiatar. Noitien noita, oikeen pääkotka. Blondi suora tukka, aaavistuksen kyömy, aristrokraattinen nenä....sehän on ku mun lookalike. Ja hellästi se tuohon aulahan aseteltihin. Väipährökseltä kattoen ei tiä kumpisiinä seisoo ylyvähänä aulas mä vai se noita. Näihin kuvihin, näihin tunnelmihin; HYVÄÄ PÄÄSIÄÄSTÄ KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti