Pyörährimmä Isoolla Kirkolla - oli kihu kirkkohon ja kirkosta kotia

Legendaarista Iines-matkalaukkua on taas tuuletettu mailmalla. Son taas nähäny yhyren catwalkin.

Voi herrantähären, ku sitä taas orotettihin, ku jouluaattoa. Jotta päästähän testaamahan se uus hotelli Isoolla Kirkolla, isännän työreissun yhteyres. Niin....arvaatta varmahan jo, notta kuinka siinä sitte käytihin. Se oletusarvo, ku orotukset korkialla ja hypetys on huipus.... nii-in....

Mutta lämmitellähän ny esti tätä meirän reissua aiva alkumetriiltä. Kotualähtötilannet oli se tyypillinen. Tarkan perhe lähtöö lämminhenkisesti reissuhun perheenä. Naama on norsunvitulla jokaasella vuorootellen aina aluuksi. Syyt on mikkä milloonki. Sitä äiteetä pitää taas orottaa. Iinesmatkalaukkua on väläpätty auki ja kiinni ja rettuja lisätty sinne On kotkana vaharittu, jotta varmahan OIKIAT muumimukit on pakattu autohon eväskaffia varte. Leivänpäälliset on järiestelty huolella Tupperivatihin...vain jotta sen voii flenahuttaa aulas nurin ja sarattaen järiestää leikkelehet uurestansa. Siinä sivus siitä tietysti selostetahan kovahan äänehen ja kätevästi tuloo syyllistettyä kaks rakkahinta ihimistä maan päällä; mies ja tytär. Survomma ittemmä autohon....mutta kyllä jo Ihoden kohoralla rakkaus on astunu autohon ja sulas sovus ihaallahan komeeta hirviä pellon reunas ja yli lentävää joutsenpariskuntaa. Selevähän hyvät enteet perheen tulevalle laatuaijalle työn lomas. 

Se siinä vain on, että kaikkia ennusmerkkiä ei pirä mennä uskomahan. 

Kyllä luulis, jotta kaikki hyvät haltiattaret oli matkas, ku isäntä AIVA VAPAAEHTOOSESTI eherootti meille pysährystä IKEAS. Saisimma flikan kans kuulemma pari tuntia pyöriä siä aiva rauhas. Voi herran tähären taas!! Molimma kummakki naiset aiva pökerryksis. Syöksyymmä ostosparatiisihin sisälle. Elimmä jokaasen naisen unelmaa. NY POKA SISUSTETAHAN!!! Ostetahan oikeen hurmokses, ku on niin halapaa ja komiaa. No....kävelimmä niistä pyöröovista paratiisihin....tai sellaaseksi me sitä luulimma. Mutta niin...jopa minen oo ikänä ymmärtäny tuota IKEAN konseptia, teherä se putiikki sellaaseksi, jotta sä jourut kävellä KOKO ristuksen hallin lävitte, vaikka haluaasit vain jonku pehemoelefantin....no me emmä tästä piitannu. Sukelsimma yhyres haaveesihin ja sisustusunelmihin. Mutta mutta.....tuota.....mitä vittua? Se putiikki oliki nopiaa kävelty. Itseasias valikooma oli kävytöön. Ei sillaa mitää KOMIAA, sellaasta, jonka ääres sais huopata oikeen urakalla. Sellaasta me ainaki flikan kans kaivatahan, teherä LÖYTÖJÄ, jopa sellaasiaki, joihin ei ikänä oosi varaa, mutta jonka ääres saa eres huopata, jotta kyllon komia. Ja jakaa se toisen kans..se ihana huoppoon tunne. No jaoomma me tunteeta toki. Ensinnäki, jota mitä vittua me teemmä tää ny kaks tuntia?! No hypisteltihin ja arvosteltihin sitte ny niitä, mitä oli. Ja haikaaltihin, jotta ku oltaas päästy Keskisen kyläkauppahan. Se ei petä meitä koskaa!! Kyllä pohojammaalla kaikki on aina niin palio paremmin. Ja kattokaa tämä kuitti tuloo jäämähän historiahan. Täs on se jäätävä summa, jonka flikan kans panimma haisemahan IKEAS. Ikänä en oo tällääsen kuitin kans IKEA:sta lähteny

Jäätävä summa koostuu varsin jäätävästä asiasta, nimittään jäätelöstä. Soli kyllä hyvää, ei siinä mitää. Mutta joinki tällääsille kermaperseelle, tämoliki jo enteelyä siitä, mitä tulos oleman piti. Me kattoomma, jotta kyllon toresta halavat jäätelöt, euron kappales ja siihen sais suklaarakehia kolomellakymmenellä sentillä. Tottapa me ny sellaaset otimma. Mähän tietenki luulin, jotta ne pyöritellähän niis rakehis, ne jäätelöt...niinku ne teköö esim, Spice Ice:s Niin....mutta molimmaki ny IKEAS. Kloppi, joka myii meille jädet, nakkas pari pussia tiskille. Niis oli suklaarakehia. Siinon olokaat hyvät, vassokuut. Kattoomma tyrmistyneinä niitä pussia. Meilloli kumminki käsis jäätelöt ja komiat käsiveskat. Mietiimmä, jotta minkälaasta avarusteknologiaa täs nyssitte käyttääs, jotta sais suklaarakehet pussista, iliman jotta nolis pirinpärin laattialla tai meirän farkuulla. Jotta eres yks kolomasosa osuus siihen pirun tötteröhön. Joinki täs onnistuumma, mutta siitä tilantehesta oli hifistely kaukana. Mutta mitä väliä. Mehän olimma ny vasta menos hifistelöhön...oikeen Isoolle Kirkolle. Justihin aukaastu hotelli ja kaikkia....

Luulo ei oo tieron väärtti. Ja sitäpaitti molin unohtanu, jotta mähän vihaan kaikenmoosta hifistelyä. Son sellaasten snobien hommaa, joillon ittetunnon kans ongelmia. Eli eteläpohojalaasella luonnolla hifistelypaikat ei oo tarpeen. Me tierämmä kyllä aiva itte, mikon komiaa. Ei siihen tarvita muuta, ku vaikka takkatuli omas olokkaris ja käsi rakkahan käres. Tai kuunnella ja kattella ku kuriet laskeutuu Luovankyläs pelloolle. Son komiaa. Sellaasta, jostei hifistelijät oikeen ymmärrä mitä. Ku kukaa ei oo niille erikseen käyny toimittamas, jotta sellaasista asioosta KUULUU tykätä, Ny KUULUU tykätä tästä uuresta hotellista. Son ilimiö. Son uus. Ja molimma uteliahia. Menimmä siis vahtaamahan paikan päälle. Olimma varannu huoneen. Komian.

Iinesmatkalaukku lipui kohteesehen ja molin nenä pystys. Suurin orotuksin. Tottapa mä ny sen heti näjin, jotta keskenhän tua pytinki oli. Itteasias aika pahoonki. Mutta rakennusmiehen vaimona minen hätkähtäny työkaluja ja tellinkiä. Minoon tottunu niihin. Aula oli komia ja valamis. Tottapa ny toki soli suunniteltu sillaa, jotta ihimisten läpikuluku oli siinä aiva respan tiskin eres. Johona hotellivierahat teki lähtö- ja tuloselevityksiä....ja niinku sitte mulle myöhemmin valakes....siinä respan tiskillähän sitä aikaa saiki viettää viä väliisnänsä. ...niin me, ku moni muuki asiakas. Ku piti käyrä tekemäs reklamaatioota.

Asiahan kuuluvasti me skoolasimma skumpalla. Joo, on se skumppaa, eikä mitää saippuaa, äläkää hätääntykö. Son tuallaasta sinistä "kultashampanjaa", jota on säilytetty TÄRKEETÄ tilaasuuksia varte. Ja ny OLI tärkiä tilaasuus. Olimma perheenä. Isoolla Kirkolla. Kaiken komian keskellä. Niinhän ne ihimiset sanoo. Me ei viä täs vaihees häimääntyny siitä.jotta huonesta oli pitäny orotella tovi jos toinenki...ku sitei oltu viä siivottu....tai sitte perästäki soli siivottu...mutta tietokones vain sanoo, jottei oltu. ( mun silimä sanoo kyllä kans jotaki...Hyacinth mus värähti inhosta,olletikki siinä kohtaa ku painoon pääni tyynyhyn ja haistoon vierahan hajuveten.. ) Ja sinä ku siemaalimma skumppaa ja orotimma jotta muutama pikkujuttu tulis kohorallensa, mun kotkankatse osuu tuohon maljakon läikkähän....tuohon valakoosehen tuas alahalla.... 

 Rupesin vahtaamahan sitä tarkoon ja taas Hyacinth mus värähti ja Vilijonkka huuti hoosianna. Soli hintalapun tarran liimaa!!!! Ja sitei oltu viittitty puhuristaa siitä.....eikö siinollu jo mulle tarpeeksi taivastelua, jotta tämoli joku halappismaljakko, vaikka mun mielestä tämän tasoosis paikoos pitääs olla kotimaasta...tai eihän niitä ny enää mistää saa...mutta eres niitä Iittalan  Thaimaas tehtyjä sitte...( vaikka surulliseksi sellaasestaki tuloo ) No kumminki...ku olin aikani kaakattanu tuasta liimataharasta perheelle keskityymmmä orotteluhun....leppoosasti....Morottelimma siinä, jotta muutama pikku epäkohta saatas kohorillensa...

Mikäs meirän oli olles. Olimma saanu ny kumminki sen huonehen, jonka olimma varannu. ( muutaman tunnin orottelun jäläkihin ) Olimma välttäny hifistelyravintolan fine dining -ateriat. Kattokaas, ku meilloli näläkä. Eikä silloon näläkä lähäre millää sellaasilla, jos on vähä lautasta ryötetty jollaki ja annokses on suurta vain nimi ja hinta.  Käyymmä syömäs lähistöllä ravintelis. Kaikki meni melekeen putkehen. Vaikka mulle tuotihinki venäjänkielinen menu, Ja meille puhuttihin englantia. Ei sen puolehen, tottapa me englannilla päriäämmä, mutten ollu varautunu siihen kumminkaa tää meirän pääkaupungis ja venäjänkielinen menu vähä jo vituttuki, ku minen saanu siitä mitää selevää. Mutta sitte meitä rienti palavelemahan reipas flikka, joka murteesta päätellen oli kotoosin pohojoos - pohojammaalta. Yrittäjäperheen tytär. Sen huomas. Hommat hoituu ja me lähärimmä paikasta vattat täynnä ja hyvällä mielellä. Hyvää mieltä me tulimma tarvitemahanki

Nimittään siä meirän lukaalis ei toiminu televiso. Ei sen puolehen, yleenen käsityshän on se, jotteisunkaa tuollaasehen paikahan  ny televisiota olla kattomahan tultukaa. Mutta kumminki....ja kyllä sitä keski-ikääset ihimiset haluaa ny kymppiuutiset nähärä ja kuulla ja muutenki. Kaiketi se televisio on ollu vakiovaruste jo kuuskytäluvulta. Niin joinki maattelimma, jotta...joku täs ny mättää. Telekkaria ei saatu toimimahan...siihen tyyryymmä.... Vaikkei mun koskaa ookkaa niin palio ollu Leppäsen Keijoa ikävä, ku eileen ehtoolla, Mutta flikalle sentähän pitääs se vuode saada. Mä meninki sitä sitte jo isännän mukana vaatimahan sinne respahan. Molin nenä siihen mallihin pystys, jotta selevishän siinä seki, jottei eteläpohojalaasten ämmien kans neuvotella. Sänky kämppähän ja sillä saletti...ja sitte kopisi jo koroot.

Olihan siinä kaikenmoosta hässäkkää. Saunas oli kiuas,muttei se teheny muuta ku sihaannu. Lämmitetty uima-allas katolla oli jännittävä kokemus. Olletikki ku katto oli kätevästi auki ja arktinen myrskypuhuri teki tehtäväänsä. Yritystä oli palioki ja komiaaki oli.....mutta....joinki...ku myrskypuhurin lisäksi huonehen ilimastoontiki puhalti arktisia lukemia ja viemärit kärys....siinä vaihees kattoomma isännän kans toisiamma silimihin...kello oli ykstoista ehtoolla ja molimma jo melekeen valamihia lähtöhön kotia. Takkatuli ja rakas, rakas koto alakas tuntua aika kiehtovalta vaihtoeherolta...flikka kumminki sai järkiä puhuttua vanhalle parille....

Niinpä sukelsimma Sky Barin sykkeehin. Tottapa me ny olimma siä ku orvot pirut. Ihimettelimmä sitä menua. Ei ollu tuallaasta ennenvanhaa Teuvalla Hermannis tai Kauhajoella Kuries. Aijjat muuttuu ja me ei täs asias sen mukana. Flikkaki kyllä kuulemma näköö bilettämisen vähä toisenlaasena ku tämä pönötys tää. Minen näje mitää hohtoa, jotta istumapaikkoja on vain muutama ja palttoot päällä tullahan ja mennähän ja pönötetähän. Menimmäki yksien jäläkehen takaasi huoneesehemma. Mitä me ankeuttamahan hifistelijöören ehtoota. Kumosimma kurkkuhumma punaviiniä ja sidukkaa ja parannimma mailmaa. Ja luonnollisesti me naiset nautiimma suklaata...palio. Se auttaa aina, vaivahan ku vaivahan.

Mutta loppujen lopuuksi, ku yöpuulle siirryn niin maattelin...kuinka vapauttavaa ja mukavaa sonki välillä prätäätä ja valittaa tällääsistä "turhista" asioosta. Mullon kumminki ollu täs viime aikoona tosiski tekemistä. Niinku mun muumipeikko postauksen lukenuset tietääki. Muumipeikko mus on yhä surullinen, mutta son oppinu kasvamahan murehien yläpuolelle. Nuuskamuikkunen kulukoo mun rinnallani. Näyttää valua, silloon ku mun poloku on varjoja täynnä. Mä opettelen täs kohtaa taitoa, johona ollahan suremata asioota, joille ei mitää voi. Ei voi yrittää maharottomia. Ei muumipeikko voi syrän vereslihalla juosta lohikärmehen peräs. Sen pitää antaa mennä, jos niin on tarkootettu. On opeteltava nauttimahan ja iloottemahan asioosta, joita elämäs on tällä hetkellä. Ja niiton palio.Terveys, perhe, koti ja ihana, rakas ainokaanenki viä meirän kans vähä matkustaa. 

Nykki nähtihin, minkälaasta on Isoolla Kirkolla ja saamma toreta, ei voita eteläpohojammaata. Sitä ei voita mikää koskaa.....ja täs tapaukses ei muuten voittanu Raumaakaa. Oma koto on kullan kallis. Kova oli kihu isoolle kirkolle, mutta viä kovempi oli kihu siältä pois.