No ku mä alakasin ..... pika-analyysi eteläpohojalaasesta naisesta.

Niinku mä eilen lupasin ( uhkaalin ) mä kiriootan teille tänäänki. Mullon ny siunaantunu kaks seesteestä aamukaffihetkiä perätysten. Tämä aamukaffihetki eruaa eilisestä sen osalta, jotta moon siirtäny itteni erityysen VAROVAASESTI tähän pöyrän äärelle. Sillaa jottei pääs läiky. Meilloli nimittään rääppöösiskoon kans eileen paljuehtoo tää meillä.Ja pirimmä hyvin huolen siitä, jottei suu kuiva, ku toimiteltihin. Kattokaas ku toimittelimma kolomehen asti ( EI ILTAPÄIVÄLLÄ ).....ja viäki olis toimiteltava piisannu...mutta siinä vaihees, ku kaukosäärin ei tahtonu osua  enää sen ristuksen isoon television ruurulle , jotta pystyys siihen kirioottaa toivetbiisin ( kuuntelimma "juutuupista" musiikkia ) maattelimma, jotta nämä kinkerit taitaa olla ny täs....

Erellisen kuvauksen perusteella musta ja rääppööstä sais kyllä erityysen arveluttavan kuvan. 

Eikä tua sen uus käsiveska ainakaa lisää mielikuvaa  meistä "hillittyynä keski-ikääsinä naisihimisinä". Tuallaanen veska pöyrällä ja tytär voii päätellä; " Jaa täti on tullu kylähän "

Ja herrantähären!!!! Moon meistä VIÄ ENEMMÄN keski-ikäänen. Moon vanhin siskoo. Ja niivvain mä sijootin nuahin rikkinääsihin farkkuuhin. Tuas ylimmäs kuvas mä " aikuusmaasesti" kuvasin itteni periantaina vaatekaupas sovaris. Jotta pystyn heti paikanpäältä lähettää tyttärelle dataa, että äitee on ny löytäny farkut. KOMIAT. Joinki tämän tilanteen herkullisuus piili siinä, jotta MÄ, KESKI-IKÄÄNEN ( vanha ? )  nainen olin kattellu kaupan rikkinääsimmät ja pilliimmät farkut ja survoon niitä päälleni.....ja samahan aikahan....mua huomattavasti nuoreet äitee, viereeses sovaris, piti tyttärellensä mäkätysnalakutus-luentoa, jottei sitte mitää pilllifarkkuja ja rikkinäisiä osteta. Housujen pitää olla KÄYTÄNNÖLLISET ja MUKAVAT. Voi vittu....... "käytännölliset" ja " mukavat" on aina ollu kirosana meirän suvun naisilla, ku vaatekauppahan on menty. KOMIAT ja KOMIAT on ne arjektiivit, joista moomma pitäny kiinni....aina. Niinku äiteeki. Siinä sitte ku tytär tuli vävyn kas korolla käymäs ehtoolla, mä flikalle sanoonki, jotta kattooki, jotton kiitollinen. Minen oo IKÄNÄ mäkätysnalakuttanu sille vaateostoksilla. Päiv`vastoon moon rohkaasnu aina valittemahan sen mistä itte oikiasti tykkää ja mikä on ......tietysti komia. Moon sellaanen äitee, 

Niin....molimma rääppöösiskoon kans pyytäny tyttären ja vävyn meirän kans syömähän. Tänne kotiahan mä sen tunnelman tein. Ilta alakas kynttilöören ja tuikkujen sytyttelyllä. Ja niinku aina kaikes...täski mä ja rääppöö mennähän överiksi. Siinä vaihees, ku nua kaks nuorta rohkiasti saapuuvat, niin molimma rääppöön kans viä tunnelman " virittelyvaihees" mä kierrin pihamarkkia sytytellen ja se tuvas. Flikka kattoo ymmärtävästi tätiänsä, joka sanoo,; " No terve, moomma täs äitees kans kohta kaks tuntia SYTYTELLY tuikkuja ja kynttilöötä...eikä olla yhtää piretty taukoja. " No...eisunkaa tua ny AIVA paikkaansa pitäny, mutta kuvaa varsin hyvin sitä, mitä moomma. Me koitamma joskus hetken olla niinku muukki ihimiset...mutta aika pian siinä käyy niin, jotta palaurumma siihen normiolotilahan .... överiksi menöö.

Isäntä osti mulle täs yks kerta parkkikiekon. Tuli muuten heti käyttöhön. Ja koitan maharollisimman useen käyttää sitä justihin TUOHON tarkootuksen. Munhan on siis ihan PAKKO shoppaalla...ku kerta kiekos lukoo niin.

Ja kyllähän mä niin teenki

Täs moon Prismas ruokaostoksilla. Norminaiset ostaa vain ruokaa ja sitte oon mä....Toki mä ruokaaki ostan, mutta nämon aseteltu siihen käytävän vierelle. Arabian muumiastiooren ohitte en oo viä ikänä pystyny kävellä, iliman jottei olsi mukahan tarttunu. 

Jos tarioutuu tilaasuus humpuutella, niin mä tartun siihen. Ja otan useemmiten tyttären tai siskooni mukahan. Moomma täs suhtees samaa rotua. Tytär on kylläki järkevin porukasta ja lähimpänä " normaalia" Täs kuvas on mun ja rääppösiskoon käsiveskat ja saalihit. Flikka oli Poris luennolla ja me tuijjasimma mukahan...ei, mei menty sivistymähän. Me lähärimmä halamuamahan kulutushysterian alttarille Porin Puuvillahan. Tämän kuvan ottamishetkellä olimma ollu vissihin puoli tuntia kyseeses paikas. Huoppasimma toisillemmma kilipaa, jotta; "kyllon komiaa ja ny kyllä rauhootutahan "

Ainahan me hetkeksi rauhaannummaki...mutta sitte se taas vain isköö päälle....

Ja olihan tuo, kyseesellä reissulla Hemtexistä löytyny lampunvarjostin niiiin vastustamatoon. Se on samalla lailla pirskahteleva ja yllätyksellinen , ku moon ittekki luonteeltani. Mä meinasin käyttää täs kohtaa arjektiivia; "runsas" mutta toivoosin kovaa, jottei se kuvaalisi mua, ainakaa fyysiseltä hapitukselta. 

Mun kampauspöytä kuvaa mua kokolailla hyvin. Moon alakaapäälle koittanu sisustaa sen  sillaa....hillitysti ja eteerisesti. Ja lopputulos on täs; siinon kaikkia. Aiva kaikkia. Ja koska oon kumminki ikivilijonkka, miettikää, mikä pölyjen pyhkiminen siinon joka viikko. Tuloo mielehen vähä flikan koulupöytä ennenvanhaa. Soli kans täynnä KAIKKIA. Siältä löytyy suunnatoon kokoelma simpukoota ja kiviä pienen sorakuorman verran ja lukematoon määrä muuta tilpehööriä ja luonnollisesti suunnatoon kokoelma koulupöyrälle OIKIASTI kuuluvia asioota. Tästä kerran mäkätysnalakutin tyttärelleni. Ku siivouspäivinä tuo pöytä oli vähä työläs.Tämä verbaalisesti äärettömän lahjakas tyttäreni tokaasi syyllistävä sävy äänessään, " Äiti kuule.....katsos,  SELLAISIA pienet tytöt ovat. Sinä et taida pitää pienistä tytöistä kovin paljon...." Miettikää!!!! Tuo lause on jääny legendaksi meirän perhees. Tosiasiashan juuri tuosta pienestä tytöstä pidän vielä tänäpäivänäki erityysen palio. Ja ny, ku katton omaa kampauspöytääni.....voisin todeta; " katsos sellaisia vähä vanhemmakki tytöt ovat...." 

Oonhan mä ny maharotoon. Toisinvuoroon ku katton ittiäni ulukopuolisen silimin, havaatten ittekki, jotta moon vain aiva maharotoon. Parantumatoon tapaus. Nuo pienet pinkit ostoskärryt mun kampauspöyrän sivupöyrällä, ne kertoo minkälaanen äitee on täs taloos. Siltei kannata orottaa mitää talous- ja muita mäkätysluentoja. Mutta rakkautta....sitä on tariolla mun perheelle, yllinkyllin.

 Jos isäntä pahaa aavistamata ottaa tämän äireen mukahan ja näyttää sille jotaki komiaa. Jotta käyrähän vain  KATTOMAS...

Kyseenen valaasin löytyy kohtapian omasta korosta. Koska siihen "yhteesymmärrykses" pääryttihin. 

Mä tykkään komiasta. Tykkään sisustaa ja laittautua. Mutta emmä sitte tiä, onko se niin suuri synti. Moon hyväksyny jo itteni tällääsenä. Ja hyvin samanmoosia on mun rakkahat naiset täs mun ympärillä. Jos mä tykkään laittaa ristalliruunun vessahan, mä laitan. Jonku toisen mielestä sellaanen voii olla turhanaikaasta, prassaalua, hifistelyä tai vain epäkäytännöllistä. Mutta niinku mä sanoon...käytännöllisyys on mun kirosana. Ja tottapa munki suupielestä kirosanoja sihahteloo ku jouluksi ja juhannukseksi pyhkiän pölyjä näistä "ristalliista" ( mä laitoon tuan ny lainausmerkkiihin...ku selevyren vuoksi...ei ne aitoja ristallia oo.....mulle piisaa, ku non komeeta. )

Mutta niinku moon monehen otteehin torennukki, moomma tää vain kerran. Aika pitääs pystyä käyttämähän ittelle parahalla lailla. Pitää teherä sellaasia asioota, jokka teköö onnelliseksi. Pitää olla sitä mitä oikiasti itte haluaa. Uskaltaa olla oma ittensä ja ottaa rennosti. Koiraani kattoes, mä käsitän, mistä on kyse, ku otetahan rennosti. Mä tuun surulliseksi, ku näjen ympärilläni ihimisiä, jokkei uskalla olla sitä, mitä ne haluaas olla. Jos tykkää verkkariista, silloon kuuluu pitää niitä  ylypiänä ja tyytyvääsenä. Jos tykkää korkkariista silloon, HEI, korkkarit jalakahan ja vaikka kattohon. Pitää lakata kirioottamsta rivien välistä, jos rakastaa. Silloon pitää nousta vuorelle ja huutaa niinjotta kajahtaa, NOTTA MÄ RAKASTAN!!! ei tartte, eikä kuulu kyryyllä tai pitää kynttilää vakan alla. Mä rakastan mun Luovankylänmiestäni, tytärtäni ja sisaruksiani ja äitiä ja läheesiä ystäviäni. Mä elän tää ny. Ittiänsäkki pitää rakastaa tervehellä lailla. Tai ainaki hyväksyä ittensä sellaasena, ku on. Ku on sinut ittensä kans ei tartte mysteeripäivittää facehen. Silloon voii aiva reiruhun kirioottaa jotta mua surettaa se ja se. Tai moon rakastunu siihen ja siihen. Tai yhtä hyvin voi olla kirioottamata yhtää mitää. Mysteeripäivitykset on vittumaasia ja turhia.....tuota.....kuinkahan tämäki liittyy tähän postauksehen? ei kai millää lailla. Tuli tajunnanvirtaa. Mutta tuli ny tuostaki täs samalla avauruttua. Mun kulumat menöö ryppyhyn, HETI,, ku lujen jonku tuollaasen mysteeripäivityksen. Mulle tuloo vain surullinen  ja krätyynen olo, jotta tuoki yrittää jotaki sanua, muttei sitte tohorikkaa. Monta kertaa tekis mieli kirioottaa siihen, notta sano asias äläkä vihijaale.

Mutta aika..... son sellaanen, lahajomatoon. Joskus tuntuu että son myös armotoon. Yhä enemmän mä koitan tarttua hetkehen. Tajuan, että eilistä ei saa takaasi. Katton luottavaasena huomisehen. Tämä Diana kello oli muuten sellaanen löytö....että en eres lähäre sitä analysoomahan. Se vain ON. Se kertoo ajasta omaa kaunista tarinaansa.

Ja sitte lopuuksi tämä kello...se kertoo osuvasti mun ja blondisiskooni aikakäsityksestä. Rääppösiskoo on tuntenu tämän aikavyöhykkeen verenpaineen nousuna ja ohovaasilla sykkivinä suonina. Siinä ku se jo seisoo kirkkahankeltaanen käsiveska kainalos, me vaalianpunaasen höttööset blondisiskoot vasta alakaamma tuumata, joko ny pitää lähtiä. Moomma aina myöhäs jokapaikasta, siinä mihinä rääppöö ja mun tytär on vähintään puolituntia etuaijjas. Silloon ku ne kärsimättömästi vaihtaa painoa jalaalta toiselle, meille saattaa tulla mielehen....että sittekki pitää vaihtaa eri farkut/ mekko/käsiveska/korkkarit....tai jotain.

Sellaasia moomma ja tälläänen mä oon. Tällä ikää oon jo sinut itteni kans. Ja se eteläpohojalaanen viisaus pätee muhun hyvin " mun kans on heleppo olla, ku teköö vain niinku mä sanon"  Joo...torellisuures minen oo heleppo ihiminen ollenkaa. Eikä meirän isäntä tee läheskää aina niinku mä sanon. Ja siitähän niitä oktaavien nousuja mun äänenkäytös sitte syntyyki. Mutta siitä huolimata me kaks eteläpohojalaasta sovimma hyvin saman katon alle. Kuriaahan tämä elämä olis iliman rakasta hasukaveria.

Näistä hasajamisista tuloo aikanansa aiva oma postaus.