Dear Santa ..... Elikkäs Rakas Joulupukki... täs olis multa vähä toivomuslistaa

Niin notta... Dear Santa, Rakas Joulupukki....jos ny lähäretääs liikkeelle aiva vaatimattomasti tästä mun neuleesta. Tai itteasias jos oikeen tarkkoja ollahan niin pikemminki sen tekstistä. Minolin täs joulunalla tuhulaalemas yhyres ostoskeskukses ( oot varmahan havaannu tai tontut on sulle juorunnu, notta mullon sellaanen pahet ) No mutta kumminki, siä mun silimihin osuu tälläänen neule ja tuo teksti!!!! Minolin niin tohoruuksis, notta sovittamata sen mukahani hairaasin. Maattelin, notta siitolis mullen viä hyötyä joku päivä. Niin kulukaa käviki, nimittään Timo puhuu mulle tuos yks päivä jotaki toivomuslistasta. NO mä heti tohoruuksis tyyräsin sen etehen. Varmahan sukanlavoon liuun viä hetkenmatkaa laattiallaki, ku niin kova kiirus oli sen silimihin saara mun vastustamatoon habitus puserooneni päivineni. Silloon isännälleki vasta valakes notta MITÄ mun puserosnani oikeen lukoo. Ja samalla hetkellä mun ahanehen mielen syöveriihin putos vasta tieto, notta isäntä tarkootti OMAA toivomuslistaansa. No mutta kumminki siinä sivus tuli isännälleki seleville, nota minkämoosia on ne mun toiveeni. Siinä ne ny lukoo, varooksi viä englanniksi, notta varmahan menöö perille.

Mutta kuule, Dear Santa, Rakas Joulupukki, ku minen oo oikeen varma sun henkilöllisyyrestä. Joskus seitkytluvulla mä välillä kyllä aattelin notta solit sama tyyppi, ku yks eteläpohojalaanen kauppias. Yks sellaanen Männikön Paavo. Sama mies, ku oli mun isäni,  Ku joinki ne asiat mistä sille joulunalla marajin, notta ne puuttuu, niin joinki musta tuntuu, notta justihin NE asiat sitte löytyy mun lahajapaketiista. Ja aiva ku pukinmuorillaki olis ollu sormensa pelis ku niin monet kerrat oli mun äitin varmalla maulla valitun tuntuusia pakettia mun lahajoos. Noli joka joulu yhtä lumoavia. Ja molempien lahajat on mulla tänäki päivänä hyväs talles.

Niin notta..... Dear Santa, Rakas Joulupukki, KUKA sä oikeen oot? Ku minoon jo joinki ruvennu epäälemähän, notta sinootki sama persoona ku tuo ruskiasilimäänen mies, jonka kans minoon naimisis. Ku joinki ku mä sulta jotaki toivon niin yhtäkkiä siinä tuntuuki olevan tuon yhyren rakennusurakootsijan sormet pelis, Vai onko teillä vain samanlaanen käsiala? Ja kuinka sä NIIN hyvin voit TIETÄÄ kaikki mun kotkotukset ja korut ja kaikki, mistä mä tykkään?

Niin notta ku minen ny oikeen enää oo varma KUKA sä oot niin maattelin kirioottaa sitte tämän toivomuskirieeni tänne blogihin. Musta ku kumminki on jo valamihiksi maalautunu tänne varsin hurpalesmaanen ja vallatoon kuva. Mähän kokoaijjan ja jatkuvasti oon haluamas jotaki komiaa. Minoon, kyltymätöön, maharotoon ja kaikkia sellaasta, mitä tuloo koruuhin, vaatteehin, kenkihin, laukkuuhin, sisustuksehen ja ylipäätänsä kaikkehen komiahan. MÄ TAHARON NE KAIKKI!!!!!!!!!!!

Mutta siinä samalla, minoon pikkuflikka, jokei vissihin koskaa suostu kasvamahan aikuuseksi.

Sellaasesta kielii jo tuo mun puseroki.Sen mulle bongas mun tyttäreni ku oltihin tuhulaalemas  (taas ) Tampereella. Mähän lumouruun siitä ja samas hyömys mä sitte suorastansa rakastuun nuohin kirsikkahelemihin. Mutten mä mikää noloo oo, kuules joulupukki. Nimittään aiva vain ittelleni muistutukseki ostin tuon kärmessormuksen. Notta muistaasin että,  kärmehiä luikerteloo elämänpoluulla komeempienki kukkien ja kirsikooren joukos. Ja niitä mä pyrin väistämähän viimeesehen asti. Tai sitte mun pitää vain katkaasta sellaasen pää. ( Mutta TIETYSTI mä ostin tämän myös sen tähäre, ku tällääset on ny MUOTIA ja se KIMALTELOO. Enkä mä ny oikialta kärmeheltä päätä  katkaasisi, en ikänä!!  Sä tiät että minoon niin eläänrakas. MÄ puhuunki vertauskuvallisesti ) Sev`verran oon jo matkoos tullu näkemähän, että osaan jo näihin "kärmehisihin" suhtautua niiren ansaattemmalla lailla. Mä väistän, ylenkatton ja katton vaikka varmuureksi viä lakiallekki.

Mutta ennenkö mä ny meen liika dramaattiseksi, niin jatketahan sitä mun toivomuslistaa. Kaikkihan senny tietää, että kimaltavaa mä taharon ja palio. Mutta kyllä mä toivon myös niitä sellaasia kimaltavia hetkiä, joitei saa kaupasta. Niitä taitaa vain saara sieltä OIKIASTA tonttupajasta. MÄ toivon onnenpisaroota omien rakkahien kans. Niitä timanttia, jokka kimaltaa kaikista kirkkahimmin. Lautapelien pelaamista, herkuttelua ja yhyresoloa. Tämän kyseesen lampun lähellä. Son meirän olokkaris. Me sanomma sitä aina Annikki-mamman lampuksi. Nimittään solis sellaanen, josta mun Annikki-mamma tykkääs jos elääs. Tästä ku äitin kans puhuumma viime sunnuntaina, silloon lentiki yhyreksän joutsenta meirän tuvan ylitte. Ja mulla oli kyyneltimanttia poskella.

Mä toivon myös että lapsuuresta tuttu joulun taika ja jännitys säilyy. Siä johonaki hämys on tonttu...onkahan se oikia. Ja mä haluan nähärä tontun,oikian tontun lempeät kasvot.

Tämän asian minoon kyllä varmistanu tuhulaalemalla Tyynelän Tonttupajalla. Mutta tiäkkö, Joulupukki, ettei mua karuta yhtää. Minen oo eres lopettamas näiren suhteen, minoon vasta alaannu. 

Tonttujen lisäksi mä tietty toivon kotohoni sitä alakuperäästä joulun sanomaa ( niin....minoon niitä koto- uskonto- ja isänmaanaisia )  Mä toivon taivaallista rauhaa ja rakkautta 

Että sellaasta. Kaikkiahan mä toivon. Sä tiät mun, Joulupukki. Mä kyllä joinki uskon että sinoot olemas. Eikä mua haittaa, vaikka sinolisit joskus ollu Männikön Paavo ja jos sootki ny Tarkan Timo. Non nimittään mahtavia miehä molemmat, ettei sen puolehen. Mutta muista ny kumminki ku mu toivetlistaa kattot. Parahite se onnistuu ku kattot vain sitä mun neuletta. Ja pirät mielesnäs, että kaikki ne puserot josta naiset huoppaa kaupas;  "HUH, ku mauton kimalle, ei olis mun juttu" JUSTIHIN KAIKKI SELLAASET ON VIRPIN JUTTU!!!!!!!! Niin justihin käytihin tämänki puseron kans. Otin viä varmuureksi kaks...kattos ,niinku oot havaannu, omena ei oo puronnu kauas puusta. Tytär on samasta muotista. 

Joo....siinä taisi tulla tärkeemmät. Eikä kuule haittaa, vaikka se mun lahjasäkki vähä painaaski.Otat vaikka sen voimakkahimman ja hyväntuulisimman tonttus mukahan. Vaikka tämän mun tontun kaverin. Se kyllä tietää, kuinka painavia lahajasäkkiä raahatahan ja ollahan silti hyväntulisia. 

Oikeen mukavaa joulunorotusta sulle Rakas Joulupukki, Dear Santa. Mä jään tänne ny orottavalle kannalle. 

Terveisin: Virpi 

P.S Kuule....muuten ...anteeksi ku silloon vuonna 1975 katkaasin vahingos tämän tontun jalaan. Minolin vain tohoruuksis, ku äiti mulle näin komian silloon Kauhajoelta osti. Sitte siinä vain joinki käytihin sillaa, että mä tanssitin sitä vähä liika innokkahasti...ja sen jalaka katkes. Mutta hyvin son kuule yksjalakaasenaki palavellu. Ja jos sä kummini ookki se Tarkan Timo sä TIÄT, että tanssiminen on aina ollu mun intohimo