Joulunvalamistelua niin notta morkoolit soii

Tuon muumimukin Vilijonkka, se vois aivahyvin olla mun omakuvani. Justihin tuollaasis tunnelmis minoon ollu viimeeesn viikon. Niin...mä rakastan joulua, oon henkehen ja verehen jouluihiminen. Mutta sitte tapahtuu jotaki...mä haluan luora satumaasen ja seesteesen tunnelman meirän tupahan ja markille. Mä haluan luora kaikesta TÄYRELLLISTÄ. Mä haluan kaiken päiväs....siinonki sitte elätysalustaa sille, ku ALAKAA TAPAHTUA SITÄ JOTAKI. Nimittään, ku erelllisestä joulusta on se vuosi kulunu, minoon jo keriinny unohtamahan, kuinka vittumaasta on jouluvalojen virittäminen. Olletikki pihalle..siä ku käret kontas yritän selevitellä umpisolomuhun mennysiä valojohtoja ( kuka neki oikeen solomii, ku mä ne niin tarkoon aina sinne aina koitan keloolle kääriä? ) Ja sitte ku niskas on tuskan hiki ja käret kontas ( jos joku ihimettelöö ny, notta miksen mä selevittele niitä keloja tuvas, niin mähän MEINAAN laittaa ne vain aiva äkkiä, minen  ikänä muista sitä solomuhelevettiä, ku vasta siinä vaihees ku oon jo sarattanu tunnin pihalla niiren kans, sitte ei enää eres kannata lähtiä tupahan, samahan konkurssihin sitä niitä pihalla selevittelöö....ja sarattaa...kuuloo naapurikki, että Tarkan rouva siä taas on niin jouluusis tunnelmis ) 

Sitte, ku mulle alakaa valieta, notten mä tätä mailmaa selekärangalle saa yhyres päiväs, enkä itteasias eres niitä kaikkia jouluviritelmiä. mitä mä itteltäni vaarin, että olis satumaasta, jouluusta, ihanaa ja vähä amerikkaaki, sitte on piru merras. Siinä kohtaa mun on myönnettävä rajallisuuteni ja sellaanen on aina yhtä vaikiaa eteläpohojalaaselle naiselle. Täs yhteyres mä alakaan sovittelemahan marttyyrinkruunua kutreilleni ja sovittelenki kuuluvasti huopaten ja huokaallen. Siinä sivus syyllistyy kätevästi muu perhe ja joulunorotustunnelma on täyrellinen. 

On siinä kulukaa kieltämä ristiriitaa, ku alakaapäälle pullantuoksuuseksi äiteeihimiseksi tarkootettu muumimamma muuttuu kirkuvaksi Vililjonkaksi. Son varmahan velehonnäkööstä ku tonttuja ja enkeliä asetellahan somiksi asetelmiksi ja samalla saratetahan lanttalaureehinsa. Mutta ku son luonnollinen seuraus siitä tunteesta ku alakaa vituttamahan...oikeen reiruhun. Minoon jo oppinu senki, notta tarkastan AINA sen valosarian ENNENKÖ pikkuusilla sormillani alakaan niitä näpräämähän, monivaiheesesti ja tarkan suunnitelman mukaasesti kiinni milloon mihinkäki.  Mutta kulukaa, voisko joku insinööri seliittää mulle, notta MITÄ siinä vaihees on tapahunu, ku minoon KOVALLA työllä nyörittäny, asetellu niitä valoja ja SITTE, ku laitan töpselin pistorasiaan osa valoosta onki pimiänä. Silloon...kulukaa, justihin silloon mua alakaa vituttamahan. Silloon joululaulujen sijahan Tarkan markilla raikaa jokku aiva muut sävelet. Ja mä ku en mitää puolimoosta lopputulosta kelepuuta. Niinku mä sanoon kaiken, AIVA KAIKEN pitää olla täyrellistä. Niin kauan mä teen, ku on riittävän komiaa. Riittävän komiaa MUN makuhun. Ja ku juuret on eteläpohojanmaalla, silloon sanan komia merkitys saa viä aiva uuren ulottuvuuren, silloon nimittän on TOSIAANKI KOMIAA Monta ehtoota minoon näiren valojen ja koristehien kans tää hääränny. Seki yks ehtoo, ku isäntä oli maakunnas ja flikka siivos vaatehuonettansa ja kuunteli musiikia niin notta lasit heläji ( tosin ristuksen hyvää musaa oli ja ku mä tua pihalla paljun äärellä nuota valoja asettelin mä kuulin tai. ..ainaki tunsin tuon musiikin bassonjytkeenä syränalas ja maan tärähtelynä ) Ja siinä sivus mä funteerasin, notta mitä jos mä horiahran tältä lavittalta, ku lyhääsenä ( ja ristuksen korkianpaikankammoosena ) tää kaaparootten ja kiinnitän näitä valoja tuonne pylyvähisin. Koska flikka havaattis, notta äitee on koivet ojos kempuralla? Mutta onneksi mitää pahempia onnettomuksia ei kumminkaa sattunu. Ei eres silloon, ku viime lauantaina hakkasin pieniä nauloja flikan leikkimökin räystähän sisäpuolelle. Ja tottapa mä ny sääliin ittiäni, ku rakennusurakootsijan perhees pienen vaimon pitää tälläättet teherä, aiva itte pikuusilla, hentoosilla sormilla.Voi viä vaikka kynsiki katketa. ( Isäntä ei tosin tienny mun naulaamisista mitää, ku soli töis niinku yritäjät pruukaa aina olla ) Mutta erellä olevis kuvis on ny toristusaineestoa.Komiaa tuli, vaikka itte sanonki. 

Niin kiirus mullon ollu mun joulu-unelmani valamistelus, notta minen oo keriinny tännekkää kirioottaa.Tästäki oon maininnu sitte perheelle. Aiva siltä varalta, että neki havaattis mun kutreillla kimaltavan marttyyrinkruunun. Kuinka kauhiaa seki on, ettei äitee-raukka kerkiä enää eres blogiansa kirioottaa. Ja kirioottaminen...son mun intohimoni. NO ny mä viimeenki saan päästää höyryjä pihalle ja kirioottaa. Kylläpä tuntuuki hyvältä. Mutta ny takaasi näihin mun joulukiiruhusihin. Jouluvalot on ny tältä vuorelta asennettu ja kaikki hukas olevat muuntajat on katteltu. Helepoommat joulutunnelmantuojat on tuollaaset, niinku tuo vihiriä nuos ylemmis kuvis. Son flikan huonehesta. Aika hyvä löytö.Jasu itte sen bongas sähköliikkeen klasilta ja seuraavaksi puhuttihin isälle ja sitte se jo löytyyki flikan klasilta. Tuollaasen valon asettelus ei tuu hiki. Niinku ei tuu tuon mun Lucia-kulukuehenkaa kans. Son joka vuosi yhtä ihana. Ajatoon. 

Toisin ku sitte nämä pallot, tuos alakuvas. Pallojen ny luulis olevan heleppo homma, ne ei voi olla vinos tai kenos. Mutta silloon ku on KAKS palloa ja niiren kuuluu olla samalla koroolla, silloon tuloo jo hiki. Mutta siä neki ny on. 

Sitte niistä tonttu- ja enkeliasetelmista, joista mä toimitinki.Niihin pääsemistä mä aina oikeen orotan. Ja sitte on sellaanen  Nisse-tonttuki. Sen taskut täytettihin muruulla ja palatsikoira Malfoy seuras tapahtumaa kokolailla järkyttynysenä. KUINKA NE KEHTAA!!!!! Antaa nameja jollekki toiselle!!!! Aiva valloottava tonttu, joka maksooki jonku verran ja sitte ku se tuli postista, oli taas näkemysrot vallalla Tarkan taloos, ku isäntä kattoo sitä järkyttynysenä ja totes, notta " tämei oo kyllä ainakaa hänen näkemys komiasta tontusta" Mutta mun näkemys son. Isännän näkemys on sitte tuo ihana tonttu, joka istuu tuos yhyres tonttuasetelmas jalaat roikkuen. Son tuliaanen jostaki ja minoon siitä kans aina tykänny, oon sen nimenny tontun votjakkeeksi, jostaki syystä. Tonttuja ja enkeliä minoon sitte toresta asetellu jaTähkän joululaulut on soinu taustalla. Mutta sitte ku tulin siihen vaiheesehen, jota olin orotanu...nimittään enkelikellon kokoamisehen. Joo-o, ostin sellaasen täs vuosikymmenten jäläkihin. Mutta kulukaa..ei auttanu eres Lauri Tähkän upea ääni....mä raimaannuun ja luovutin. Ennen mä värkkään  vaikka himmelin märiistä korsista, ku tälläästä prääkiä alakaan kasata. Son nimittän nykyään niin hempulia materiaalia, notta olokohon osina mun puolesta. 

Tämän aharistavan kuvan jäläkihi mä lataan ny niitä seesteesiä kuvia, niistä ihanista asetelmista, joiren kaikkien takana on palio taiteellista ajatusta ja vain muutama manaus. 

Sitte ku aikani oon viuhtoonu näiren kans mä alakaan ittekki antaa armoa ittelleni.Mä kattelen ja nautin jouluntunnelmasta. Tähän loppuhun mä esittelen ne mun PARAHAT TONTUT. Ne, OIKIAT, joista tuloo se joulun tunnelma. Non nimittään Tyynelän tonttuja, niitä miston ny viime aikoona ollu palio leheriski juttua. Minoon niihin hörvähtäny.Viime vuonna mä hommasin Eino-Onnin, herkän haaveelija-poijan. 

Tänä vuonna meille muutti Eino-Onnin morsian Helmi. Helmi on iloonen ja ny sitä naurattaaki tuo meirän perheen shakki-asetelma. Muaki naurattaa sama asia. Shakkimatti ja kempuralla makaa TUMMA kuningas ja voittaja on VAALIA kuningatar. Jotaki ourontuttua on tuos astelmas. Sekös Helmiä naurattaa ja kieltämätä taloon emäntääki. 

Flikka oli vähä huolisnansa jo musta ku niin tohoruuksis oon ollu näistä tontuusta.Siinä kohtaa ku, mä sanoon ottavani ny näistä tontuusta kihilakuvaa, siinä kohtaa flikka rupes jo kattelohon mulle hoitopaikkaa. 

Mutta kuinka ollakkaa...joko tämon tarttuva tauti tai sitte flikkaki on pyörähtäny, mutta ens jouluksi on hänenki huoneesehen muuttamas tälläänen Aito Tyynelän Tonttu. Aiva sen omasta toiveesta. 

Ensimmääsen kerran näjin näistä kuvan Prismas ku seisoon kassajonos. Johonaki sisustusleheres oli näistä kuva. Ostin leheren....ku en keherannu siä kaupas alaata sitä ruveta plaraamahan. Ja siitä se sitte lähti. Mun oli PAKKO saara näitä kotia. Nämon uniikkia jokahinen, ei oo kahta samanlaasta.  Ja jos mulle tuloo tuo PAKKO SAARA-tunne...son menoa sitte. Isäntäki tietää sen ja son voimatoon sen asian eres ( shakkimatti ) 

Mutta ny mä rauhootan tämän päivän piparien paistolle ja tietenki itsenäisyyspäivän vietolle. Minoon niitä koto-, uskonto-, ja isänmaa-naisia. Niin notta son sanomataki selevää, notta tämä päivä on mulle aiva erityynen. 

Mutta ennenkö jouluaattohon päästähän niin ne kuuluusat morkoolit soii viä monikertoohin. Siitä varmahan teille täs viä toimitan