Joo...nuanki jouluusis tunnelmis maattelin teille tänään teille kirioottaa. Tai itteasias alakaapäälle mulloli mieles aiva toisenlaanen kiriootus, mutta sitte tapahtuu jotaki sellaasta....sellaasta josta pruukatahan käyttää luonnehrintaa nottei menny niinku Strömssöös ( tai Homssöös näin tasa-arvon aikana ) Minoon niin perus-eteläpohojalaanen ämmä, notten mä pysty lutureeraamahan mitää vaalianpunaasia höttökuvaaluja, silloon jonsei niihin oo aihetta, ei sitte saatana aiheen palaakaa. Sitte taas ku on vaalianpunaasten höttöjen aika, senki voi oikiasti lukia mun riviiltä, eikä niiren väliistä, niin hurmokses mä sitte taas sitäki sanomaa julistan. Mutta ny ei toresta oo sellaasen sanoman aika eikä paikka. Ei niin rumaa väriä oo olemaskaa, jolla tätä olotilaa voiis kuvaalla ( vai oliskahan sittekki..sinapinkeltaanen ) Sori Jasu ja muut kyseesestä väristä tykkääjät :)
Niinpä sitte näin, ku on se aika vuoresta, ku tonttujenki kerrotahan liikkuvan aktiivisesti ja itteki oon sitä joulua täs huhtonu ku puolijauhoonen, pakostaki se tuloo mielehen. Vituttaakahan niitä tonttujaki? Eres joskus? Nimitään allekiriootanutta blondia, tuota, jonka kuva on tua otsikon alla. Siton alaannu ny tontumyssy kiristämähän. Sille on kasvanu sarvet päähän ja tonttumösän sovittaminen sellaasehen päähän onki jo sitte haastellisempi juttu...
Mikä ny sitte on Virpin kirkon pimitäny? No..... Voisitta vaikka soittaa mun äireelle. Son havaannu nämä merkit ilimas jo jonku aikaa. Joka päivähän me soitellahan ja hän jos kuka, tuntoo kakaransa. Sille on tuttuaki tutumpaa, tulisileluunen, taiteellinen, täyrellissyyren tavoottelija. Son ny ehtookauret kuunellu mun litanioota niistä jouluhörskötyksistä joita minoon jo teheny ja niitä mikkon viä tekemätä. Ja ne mikkon viä tekemätä... ne on sellaasia, jokka mun on PAKKO teherä. Äitee on tuostaki huomauttanu mulle, että mä käytän aiva liika useen tuota "pakko"-sanaa. Son sanonu, notta mä saan viä jonku syränvian, ku ressaan ja vaarin itteltäni kokoaijan aiva maharottomia.( kieltämätä on kyllä tykyttäny ja mulujahrellu tuos rinnan seutuvilla aika ilikiästi...notta kai sitä äiteetä pitääs uskoa ) Mä asetan ittelleni kokoaijan uusia "pakkoja" ja riman kaikkkien asiooren suhteen mä pirän kaikenaikaa aiva ristuksen korkialla. Nottei se sitte ihimet oo. Täs työ- koto- ja harrastuselämän oravanpyöräs se vain sitte johonaki vaihees vain tapahtuu. SE... ku ne sarvet alakaa kiristää ja herttaasintaki tonttuflikkaa alakaa vain reheristi ja yksinkertaasesti vain vituttaa.
Mutta eileenehtoolla sitte se pahanilimanlintu lenti meirän perheiryllihin. Sen kummemmin kyselemätä se lenti tupahan oikeen kaveriensa kans. Sillä perheiryllin hetkellisehenki pilaamisehen tarvitatahan kokonaanen parvi. Jostaki ovenraosta se näimmä kerkis lentää ja asettua talooksi. Se istuskeli johonaki orrella ja nauraa kräkötti, ku kattoo ex-herttaasta tonttuflikkaa, joka oli muuttunu itte perkelehksi eikä muukaa perhe yhtää hävinny roolisuorituksisnansa tälle itte perkelehelle. Malfoy tais olla ainut, ku kattoo tätä näytelmää airon vilipittömin, ihimettelevin silimin. Siinä sitä sitte vietetttihin "täyrellistä" perhe-iltaa. Niin .... täyrellistä .... "mä haluan että kaikki on täyrellistä" Sillaa justihin oli isäntä sanonu tästä kyseesestä periantai-illasta. Nimittään meille tuli uus telekkari ja se tuotihin neliän jäläkihin. Mulloli auto huollos, isäntä oli viä maakunnas töis ja flikka kävi mua hakemas töistäki. Kaikin oltihin väsyksis, ressaantunusia. Flikkaki lukiota käyvänä ja sen tosisnansna ottavana on aika lujilla ja kiireenen pelekästänsä koullutehtäviensä kans. Ja sitte ku son viä raukkaparka joltaki periny täyrellisyrentavoottelijan osan ... niin son ,voi voi.
Oikiastansa ku äiteelle sanoon tuon isännän lauseen puhelimes äänehen, ku toimitin sille innoosnani meirän tulevasta ehtoosta " mä haluan että kaikki on täyrellistä" Itteasias silloon jo ensimmäänen musta lintu istahti mun olokapäälle. Johonaki alitajunnan syöveriis mä tunsin sen painon mun olokapäällä. Mä kuulin sen kräkötyksen jo. Ja saatatta vain kuvitella sitä tilannetta. ku on johtohelevetti, uutta elektronista laitteestoa,jostei kukaa muu ku flikka ymmärrä huuta häivää. ( Ja silti, saatana SILTI jourutahan lähtiä flikan kans Honkkarista hakohon jotaki ristuksen hdm-johtua.Vaikka mum`mielestä niitä johtoja oli jo alakaapäälle vaikka naapuriillekki jakaa. ) Mä ymmärrän vain sevverran, notta mun Pentikin lamppujen pitääs viäki tämän asennuksen jäläkihin mätsätä sisustuksellisesti samahan paikkahan ku ennenki. Ja se ei oo palio ymmärtämistä, siinä kohtaa. Niin ja tällääses kohtaa niitä pahanilimanlintuja onki sitte meirän tuvas jo kokonaanen parvi. Niiren kräkötys on kuuluvaa ja ne mun siinä sivus tekemät tortillakki....neki ne sai maistumahan vain ja ainoastaan pahalta.
No... "täyrellinen" ehtoo päättyy sitte siihen, notta jokahinen erakootuu täs kartanos omahan soppehensa ja Malfoy kuluki joka kämpän väliä vähä hämmennyksis ku son sellaanen meirän kaikkien kulta, eikä se sitte resukka oikeen pystyny valittemahan, notta kenenkä kampraatiksi solis sitte jääny. Johtohelevetti oli selätetty ja jäliellä oli mykkien kokoontumisajot. Mitäs siinä enää enempää avautumahan, kaikkia vitutti jo aiva tarpeeksi. Isäntä oli ostanu mulle ja flikalle pienet paketikki, noli ollu siinä jo yhyren ehtoon orottamas aukaasijoota. Täyrellisille naisille, täyrelliseltä mieheltä, täyrellisenä iltana. Timo aina tykkää rakkahien harakkojensa kiiluvista silimistä ja ahanehista pikkukätösistä, jokka aukaasoo nuota sen tuomia pikku paketteja. Ja ne meirän ilon ja ihastuksen kilijahrukset ja vilipiötöön ilo, ne tuoo ilon Timollekki. No....non ny aukaasemata siinä pöyrällä, koska harakat oli väistyny pahanilimanlintujen tieltä. Pahanilimanlinnut piti huolen ettei kuulunu ilonkilijahruksia eikä palio muutakaa. Ehkä joku tonttuflikan hampahien välistä sanottu hiliaanen "saatanaperkeles" loi taattua joulunorotustunnelmaa.
Täs ny sitte näin aamusella, ku tätä kirioottelen, niin isäntä kysääsi, notta; "ollahanko jo kaveria?" Aika rohkia kysymys muuten ex-tonttutytöltä kysytyksi, ku ottaa huomiohon, notta kysymyksen tekohetkellä, kyseenen tonttu kuunteli Apulannan aggressiota ja Ripsipiirakan Painuisitko helvettiin-biisejä. Nuan niinku elätysalustaksi tämän postauksen kiriootukselle.
Jaa, että mitäkö mä vastasin? No tottakai mä ny myöntävästi vastasin. Ilimanmuuta moomma kaveria taas. Flikka on shoppaalemas Turuus, mä meinaan soittaa äiteelle ja hääräällä kaikkia jouluusta ja lenkkeellä Malfoyn kans. Isäntä häärää korolla ja töis. Eli....aika normisettiä.
Ja näin tuli toretuksi, etä KYLLÄ tonttujaki voii vituttaa joskus,mutta onneksi se menöö ohitte. Ja ne paketit....jos ne auaastaas vaikka huomenehtoolla, ku flikkaki on taas korolla. Eikä sen ehtoon tartte olla täyrellinen, ei lähellekkää. Ehkä epätäyrellisyyres sitte kumminki on SE juttu....se onnellisuuren siemen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti