VOI EI!!! Mullei oo mitää päällepantavaa ja muuta "kuriuutta" meirän palatsis

Mun pitää ny kelata täs aikaa vähä taapäin. Nimittään täs, ku oon ne morkoolit soiren hääränny jouluvalamistelujen kans, niin onpa täs ollu parit pikkujoulukki takana.  Enkä oo siitä episodistakaa keriinny kiriottaa teille mitää. No....tehän tiättä tai ainaki pystyttä kuvittelemahan, minkälaasia jännitteetä sellaaset pippalot aiheuttaa tämän taloon naisihimisis. Nimittään tuo tytärki on jo sen ikäänen, notta seki osallistuu isänsä järiestämihin kemuuhin. No niin.... mulloli siis ne "firman bileet" ja sitte tietty  oman työpaikan kemut. Meilloli töis teemana bling blig-pikkujoulu. Mulle "piece of cake" tai sitte ei...... Kaikkihan sen tietää, että mullon tuota kimallusta ja bling-blingiä kaapit ja joirenki mielestä elämäki täynnä. Aiva karehtimisehen asti. No on sitä kimallusta joo ( jos kaikki kyynelehekki lasketahan, niin kuulun kyllä väistämätä milijoonakerhohon ) Mutta ny siitä iankaikkisesta ongelmasta; "MITÄ MÄ PAAN PÄÄLLE?!!" Kattokaas, vaikka sitä kimaltavaa olis kymmenin kappalehin...silti son ongelmallista. Ei  voi IKÄNÄ PITÄÄ SAMAA KAHTA KERTAA SAMAS PORUKAS!! Sitte ei tiä mikä on mieliala, fiilis, tunnetila ja kaikkia sellaasta, mikä menöö uroksilla yli hilseen.

Mutta toresta...mun tyttäreniki on täs aiva salaa varttunu siihen ikähän, että pikkujoulut koskee häntäkin, siinä mihinä mua. Äiteenä minoon sellaanen, joka haluaa hemmotella ja rakastaa ainuan kakaransa totaalisen täyrellisesti. ( en kumminkaa pilalle, tämän voii allekirioottaa kaikki, jokka tuntoo kyseesen flikan. Sillon realiteetit kohorillansa. Son elävä esimerkki siitä, ettei hemmottelu pilaa lasta. Päivvastoon kulukaa...son välillä flikka, ku suhurittaa MUA ) Mutta ny sallinette tämän pienen kertomuksen Tarkan taloosta. Silloon ku elettihin pikkujouluja ereltäviä raastavia päiviä.

Minolin lähäröös zumbahan. Musta huokuu tyytyvääsyys. Kattoon tyttären kämppähän, josta kuuluu vetävät latinorytmit. Siä pinkin kattokrunun alla valamistauruttihin selevästi pikkujouluuhin. Testattihin erilaasia asukokonaasuuksia.

Siinä hetkes tunsin SUURTA kiitollisuutta, notta oomma isännän kans saanu luotua tyttärellemme hyvät lähtökohorat. Oikeen mun piti viä kääntyä ovella ja ihastella Hänen, ainokaasemme Prinsessakammiota. Kuinka ihania pieniä yksityyskohtia sieltä löytyykää. Kuinka ihanaa on nukahtaa iltaasin tällääsehen "kämppähän" ( pakko laittaaa lainausmerkkiihin, ku kämppä joinki ei tee kunniaa tälle huonehelle )

Siitä mä sitte lähärin hyvillä mielin ittekki latinorytmien vietäväksi zumbahan. Toki mullaki ny hakkas kokoaijan takaraivos ajatus siitä, mitä MÄ sitte paan päälle. Osittaan senki tähäre oli pakko lähtiä liikkumahan ( niinku oon kyllä pitkin syksyä tehenykki ) notta mitätahansa sitte päälle laitanki, soisin sen olevan kumminki pienempää kokoa ku lainapeite. ( Haasteellista, koska suklaa...se kirottu suklaa ja se tosiasia, että syön ku ratamiehet aiva tavallista kotoruokaa )  Mutta niiv`vain lähärin ja silmäkulumasta, näjin ku flikka oli jo ottanu vaatehuonehestansa pari mekkoeherokasta esillekki.

Voi ku lämmitti äireen mieltä. Siä se flikka saa valita kaikista ihanuuksista. Kyllä sen kelepaa. Näis tunnelmis sitte zumbasin hiki virraten ja hurmokses. Sitte ku tuun kotia, mä havaatten kokolailla nopiaa, notta tuun tarvittemahan KAIKKI liikunnan suomat mielihyvähormoonit. Mieluuten koko syksyn annos ny kerralla. Nimittään ku aukaasen koto-oven on latinorytmit vaiennu, paitti mun zumbas, niin myös flikan kämpäs. Tilalla on astetta angstisemmat soinnut. Sitte kohtaan suuret ruskiat, surulliset silimät. Kohtaan tyttäreni epätoivoosen ja turhautunusen katseen. Hän parahtaa KÄMPPÄNSÄ, laattialta, notta; " MUN KAIKKI MEKOT ON IHAN KAUHEITA!!!!! Mulla ei oo mitää, EI MITÄÄ päällepantavaa ( Alitajuntani sanoo; "wellcome to my club"  Hetken mä mietin notta mitä se ny toimittaa, kehenkä son oikeen tullu? ;)  Kuten toristusaineestosta on selevästi nähtävis, tyttäreni elää kuriuures. Hänellä ei oo mitää, ei niin yhtää mitää. Häneltä ei löyry asuuhin sopivia koruja

Laukkujenki kans on ongelmaa. Niinku sillä saraalla, notta niitä ei vain oo tarpeeksi. Ja neki vähät, mitä on, niin non tietty susirumia.

Tyttärellä oli siis kammottava ongelma. Mä yritin lohorutaa sitä ja kehootin jo kattomahan nettikauppojen sivuultaki, jos ei ny yhtäämillääkuinkaa mitää päällepantavaa tosiaan löyry. Mulla oli kattokaas omiaki murehia. Kyllä minolin sitä jo siä zumbanki hurmokses miettiny. Oikeen minolin peliästyny. HERRANTÄHÄRE!!! Pikkujoulut on ens periantaina ja mitä MÄ paan päälle? Kattokaas ku mullon kyllä se tilanne, ettei oo oikeen yhtää mitää. Ensinnäki vaatteet....niinku mitä ja minkälaaset. Susirumia kaikki tai vain NIIIIN ( ainaki kerran johonaki )  nähtyjä

Tai koruja....sillä hetkellä kyllä mulloli olo, ettei mulla oo oikeen mitää ( ja mitä se flikkaki tua yläkerras huoppaa, sillon yltäkyllääsesti kaikkia. KEHENKÄ son okeen tullu?!! ) Mun korutilanne on hälyyttävä..ei oo MITÄÄ pikujouluuhin sopivaa.

Katastrofin ainekset on kieltämätä ilimas. MISTÄ mä löyrän sopivan laukun. Mullei oo mitää. Ei ainakaa mitää, joka sopiis mun fiiliksihin.

Ei niin mitää oo.Ja kuinka mullon nuan ruma lamppukki vaatehuonehen katos.Ihan tavis. Sillekki asialle pitää teherä jotaki ens tilas! Mutta ny ei kerkiä, ny on pikkujoulumania pahimmillansa. Voi herrantähäre eihän mulloo kenkiäkää!!! Mitä se flikkaki tua yläkerras taas manaa? Kuinka se kehtaa, ku sillä kaikkia on? Kehenkä son oikeen tullu? Enkä mä ny millää kerkiä, ku mullon täs omiaki murehia. Mistä mä ny kengäkki löyrän.  Ku mullei oo mitää... ei ainakaa ny tähän tilaasuutehen sopivia. 

Voi kuinka aharistavaa son välillä tämä naisen elämä. Onneksi isäntä oli maakunnas. Se välttyy kuulemasta ja näkemästä tätä episodia. Ja olletikki ku sillon kaks tälläästä kotkaa korolla ja yks poispilattu ja hemmoteltu palatsikoira, son selevää notta mies saa teherä pitkää päivää mailmalla, notta tälläänen  porukka pysyy tyytyvääsenä. Tosin....mitäs on menny aikoonansa antamahan pikkusormen, ny on sitte meny koko käsi ja aikaa myöre vähä enemmänki. 

Muistakaa ny sitte hyvät ihimiset, notta tämon osittaan kärjistetyä sarkasmia. Torellisuures flikka löyti ku löytiki komiat pikkujoulukuteet kaapistansa, samoon mä. Ei tarvittu nettikauppoja ny. Tosin muuta kyllä ollahan jo tilattu sieltäki...ku ei vain voitu vastustaa. Ollahan me aiva syrämellisiä naisia minä ja tytär, enkä mä ny aivaoikiasti oo tuota flikkaa pilannu, Mutta minkä se geeniillensä voii. Ja minoon kova hemmottelohon ja esimerkikisi tuon meirän koiran kohoralla mä aina lankeen siihen sen "kärsivä katukoira katseeseen" Jopa sillonki ku se  "teköö näläkäkuolemaa" ruokakuppinsa äärellä. ( Vain koska kukaan ei ole ehtiny vielä tulla syöttämähän...varootuksen sana...tällääseksi voii saara kiinanpalatsikoiran, aika helepostikki ) 

Ja kyyyyllähän Malfoy nuan väipährökseltä kattoen voiis mennäki säälittävästä katukoirasta. Olletikki jonsei olisi sokuria rintakarvoolla, herkuttelun jäläkihin. 

Sellaasta son, elämä tää meirän palatsis. Mutta pikkujouluusta on ny seliitty ja on aika valamistautua siihen Isoohin Jouluhun. Mä toivon, notta siitä tuloo levollista ja onnellista aikaa, eikä lumestakaa olis yhtää haittaa, ku sitä vastoon sitte huhtikuus siiton jo ainaki mulle, kesäihimiselle vain ja ainuastaan haittaa. Ja toresta, tuos ylimmäs kuvas tua otsikon alapuolella on sitte SE lookki, johonka mä tänä vuonna pikkujouluus pääryyn. Kenkien kans oli vähä ongelmaa. Ku nua hyperkorkkarit on kyllä komiat, mutta haasteelliset, tanssimisen yms sellaasen irroottelun suhteen. Kyllä niiren kaveriksi otin viä talavisaapikkahat. Sai sitte vähä vaihrella tilantehen mukahan. Ei ne pahat nekää ollu. Mutta ens vuonna ei sitte taas enää tätä. Pitääskähän nyjjo ruveta sitäki miettimähän?