Niinku mun naamakiriakaverit jo tietääki, niin minoon ny M-kokoosen Hattivattilampun Onnellinen Omistaja ja flikalla on S-kokoonen muumipeikko. Sellaasia toi Joulupukki meille. Ja niinku tuos erellises postauksesnani vähä uumoolinki, että Joulupukki ja eräs rakennusurakootsija taitaavat olla yks ja sama persoona .... niin kyllä se toresta taitaa olla yks ja sama mies. Mutta voi, kuinka minoon ny tohoruuksis ja onnellinen. Ja joinki mua NIIN liikuttaa näiren lamppujen alakuperäänen tapa kulukeutua meille. Siinon yhtäaikaa jotaki niin romanttista ja jotaki muuta, miten ny eres hetikohta osaa määritellä. Mutta kuvitelkaa ny itte. Pahaa aavistamatoon rakennusurakootsija aukaasoo Tekniikan Mailma leheren, kotonansa, keskellä Hemulihelevettiä. On saattanu jopa olla pakotettu juomahan jostaki muumimukista kaffinsakki. Kätensä son pyhkiny kotimaasehen Finlaysonin muumipyyhkeehin. Joka ristuksen purkki ja purnukka on joku Arabian tai Muurlan juttu ja ilimanmuuta kylies kyryylöö aina jonku muumilaakson tyypin kuva. Kyllon poijjat rautaaset hermot tuolla urakootsijalla. Silimääkää räpähyttämätä se nielöö kohtalonsa ja ryystää joskus kaffinsakki muijan mieliksi nuosta mukiista. Ihime on, jottei jonkulaasta irenriteettikriisiä tuu, ku muija on miinoottanu koko tuvan näiren otusten kuvilla. Mutta ei, mitä viä!!! Siinä ku urakootsija kaikes rauhas selaaloo ammattilehtänsä niin JUKOLISTE!!!!!! SIÄKI kyryylöö kuvia muumiista ja hattivatiista. Siä toimitetahan notta, tällääset lamput on Suomalaasta designia ja täysin kotimaasia kaikin puolin. Muuta ei sitte tarvitaakkaa. MUUMIT, KOTIMAASUUS siinon kaks avaansanaa, jokka on takuuvarmat hurmoksentuottajat bling, blingin ohella sikälimikäli Tarkan emäntähän halutahan vaikutusta teherä.
Siinä kohtaa soli tuolle mun henkilökohtaaselle Joulupukille selevää. Kristallinkirkasta. Tuollaaset pitää saara tämän taloon naisille. Siitä paikasta se marssii paikallisehen sähköliikkeehin ja valaasi niitäki tälläästen kotimaasten muumilamppujen olemasolosta. Esti nei meinannu eres uskua, notta tuollaattia on. Mutta kyllä sitte, ku asiaa tutkittihin, niin sellaattet sitte kulukeutuu tännekki sähköliikkeen ikkunahan. ( Siinon varmahan rasvaasia nenänpään jäläkiäki, siinä klasilla, ku minoon niitä siinä hapinesta käyny vahtaamas. JA EI MULLOLLU HUUTAHÄIVÄÄ aavistusta, notta ne koreeloo siinä mun mieheni ansiosta ja että pakettihin niitoli jo laitettu mua ja flikkaa varte.) Tästä johtuen, mä toresta olin niin liikuttunu koko aattoehtoon ja itteasias näin joulun jäläkimainingiis täytyy toreta, ettei tuo valtava liikutuksen tunnet oo mihinkää hävinny. Itteasias käyn niitä kumpaaki lamppua fiilistelemäs tämän tästä. Niistä tuloo ikäänku tankattua voimaa, niin ihania ne on ja rakkaurella hankittuja.
Ja voimatankkausta täs toresta tarvitahanki!!!! Voi herrantähäre, mikkä kelit taas onkaa. Ne komiat valakooset hanget on taas muisto vain. Ihanat lenkit koiran kans, timantit hangella....niitä voi vain muistella
Tänäki aamuna heräjin sellaasehen veten ploosaamisehen ja myrskyämisehen, notta jonku horvin verin peittoa korville ja käperryyn peiton alla pienelle sykkyrälle. Maattelin viettää siä koko päivän. Mutta sitte kumminki päätin, notta lomapäivästä voi nauttia ihanasti sisätilooski ja aiva hereellä. Jos vaikka sytyttelis kynttilöötä ja tuikkuja ja tietysti....... sytyttääs valot niihin muumilamppuuhin. Sillälailla mä houkutelin itteni petistä ylähä.
Valamistauruunki oikeen huolella kohtaamahan tuon pihalla valittevan säätilan. Ja sen kohtaamisehen muuten tarvitahan kyllä tällä hetkellä aiva oikiasti OIKEEN RISTUKSEN HYVÄ MIELIKUVITUS ja MITTAAMATOON HUUMORINTAJU!! No .... niinku tiättä niitä molempia multa löytyy kyllä. Niin hyväs ku pahas. Aiva niinku kesälomalla myös joululomalla mullon tapana ruveta käyttämähän mielikuvitustani myös murehtimisehen. Jonsei muuta, niin eres vähä malliksi. Sellaanen minoon. Tosiasia, jonka kans mun ja nimenomaan MUN on elettävä. Ku sitte olin tämän kodinhoitohuoneen tontun työnä tarpeeksi kauan voimaannuttanu ittiäni, päätin rohkaasta mieleni ja könytä yläkertahan keittiöhön kaffille ja kattoa klasista pihalle. Notta miltä siä nyssitte oikeen näin vuoren toisena päivänä, keskellä Tammikuuta näyttää....
Aiva oikeen. Vaikka tuonne vahtaas kristallinpalojen ja muumi (kuinkasmuuten ) piparkakkumuottien lävitte niin silti.....näky on musertava. Harmaus on justihin niin aharistavaa, ku kesän loppupuolella pelekäsinki. Tottapa tämä talavi oliski mahtava, jos olis lunta. Hiihtokeliä. Eres sev`veran, notta sais porkkihin nojaalla tua golfkentällä. Mutta mitä viä, tuollaanen keli toimii loistavana elätysalustana mun muresgeeniille. Ei tartte eres kovin hyvää mielikuvitustakaa, ku tuota keliä vahtaa ja rupiaa tuumaalemahan, notta mikkä asiat vois elämäs olla huonostikki. Eikä sekää yhtää mieltä ylennä, ku tiät, että saat kohta kantaa uniselta, puhtaalta turkilta tuoksuvan palatsikoiran pihalle "virkistävälle" lenkille. Ja sen jäläkihin onki askaresta, notta turkki on taas puhuras ja hyväntuoksuunen. Ja koko lenkin aijjan koira katteloo mua syyttävästi, ku sataa vettä ja lumiki on siltä lymytetty. Ja koko lenkin aijjan mä haikaalen niistä timantiista hagella ja olisin tällä kelillä mieluummin käpertyneenä huopahan, jonku hyvän kirian ja suklaakonvehtirasian kans.
Niin ..... Niistä suklaakonvehriista ..... Kyllä son sellaanen asia, notta nuoren ananasmarmelaari-täytteesten konvehtien ujuttaminen nuohon muutoon niin herkullisihin rasioohon pitääs kieltää!!! Oikeen lailla!!! Kattokaa ny....non nuo samat "herkut", jokka vuoresta toisehen jäävät kierimähän tuonne rasiahan. Mäki oikeen säikährin, ku kattoon, notta kuka saatana on mun rasiahan niitä viä kaks laittanu lisää. Mutta sitte muistinki, että non siitä ylemmästä kerroksesta, minoon ne skipannu tänne alimmaasehen. ( No .... minkä taakseen jättää, sen erestänsä löytää ) Niin tottunu mun käsi on, notta vaikka lujen Ruutsoni-kiriaa suurella mielenkiinnolla minen tuota moskaa suuhuni laita. EN!!! vaikka niiren muotoa oliki viime joulun alla salakavalasti muutettu. Mutta yks vahinkokerta piisas ja taas muistuu karvahasti mielehen tuon inhokkikonvehrin ällömakia maku. Silloon jos syön ananaskonvehtia, minoon joko jonku persoonallisuushäiriön kouris tai aiva ristuksen epätoivoonen. Enkä minoo ainut, jokei näistä tykkää. Jostaki lujin, notta NÄMON justihin ne, jokka jää useemmilta syömätä. Flikkaki teki täs yks ehtoo epätoivoosesti kauppaa omilla ananaskonvehriillansa, jokka silläki oli jääny. Luuli, notta moomma isännä kans niin seniiliä jo, notta syömmä jopa nuota. Täs onki Pandalle yks kysymys. Aiva vain, notta MINKÄ RISTUKSEN TÄHÄRE nuota ristuksen kauheeta muruja pitää tunkia tuohon muuten täyrellisehen rasiahan?
Mutta on se kulukaa silläkilailla, notta ny taitaa olla korkia aika pyhkiä piparkakun ja suklaan muruset ittekunki suupielistä. Huolimata siitä, kuinka suloosesta perheenjäsenestä on kulloonki kysymys. Vaikka olis mailman ihanimmat ja pehemeemmät suupielet, niin joku roti täs pitää pian tulla. Juhulapyhät ja loma-aijat on ihania ja rentouttavia mutta sitte toisaalta on aiva virkistävääki palaata takaasi työelämähän ja arkehen. Ainaki vähä.... eikä iliman arkia olisi sitä juhulaakaa.
Minoon kesäihiminen, enkä ikänä millää malttaasi päästää kesästä irti.Mä pelekään ankeutta ja harmautta. Mutta sitte taas ..... joulunaika .... SIIHEN mä suhtaurun SUURELLA rakkaurella. Ja niinku ootta lukenukki, minoon panostanu joulutunnelmahani oikeen huolella. Aiva läheesten syyllistämisehen asti. Se Vilijonkkka, joka mus asuu, ei anna rauhaa. Kaiken pitää olla TÄYRELLISTÄ ja JÄMPTIÄ!!!! Niinpä sitte....ku sain kampaajaltani, joka on samalla myös mun ERITTÄIN läheenen ystävä ( että muuten naiset voi eres kuvitella, kuinka arvokas tälläänen yhyristelmä on!!! Kampaaja, joka on samalla sun parhaita ystäviä. Silloon on muuten tukka AINA kampaajalta tulles täyrellinen, ei tartte ajaa lähimmälle parkkipaikalle kuontaloansa parantelohon Ei, silloon ku ihiminen, joka on sun sielunsisko, on sen laittanu ) tällääsen lahajan....minolin sanatoon. Tällä kyseesellä teoksella on MULLE isoo merkitys. Siihen on kiteytyny minä ja mun jouluni. Ja on siinä jotaki muutaki, jotaki, joka avautuu vain mulle.
Itteasias muuten .... mä tunnen tälläki hetkellä suunnatoonta haikeutta siitä, että tämä joulu on ny ohitte. Mä pirän kumminki viä kiinni sen rippeestä. Viä mullon joulukuusi. Viä istuu Tyynelän Tontut ikkunalauroolla. Viä valaasoo Luciakulukue tätä ikiharmautta. Viä on ananaskonvehtia Pandan looras ( ja sinne ne jääki ) Sillaa mä annan asiooren olla Nuutinpäivähän asti. Ja joo....aiva niinku joka kerta, ku Nuutinpäivänä purkaan joulukuusta mä tirautan pari kyyneltä. Sellaanen minoon. Maharottoman herkkä naisihiminen. Tämä vuosi on opettanu mulle taas uusia asioota ja oon opetellu myös nostamahan sen jääkuningattaren herkkyyteni yläpuolelle. Sillaa on hyvä. Niin teköö Vilijonkkaki. Tai Iines-Ankka. Mä meinasin teherä uurenvuoren lupauksenki.....melekeen. Notta en haluaasi, ainakaa ny heti alakuvuoresta niin palio kaikenlaasia maallisia asioota. Mutta sitte tuon Hattivattilampun innoottamana maattelin notta....kyllä se pikkuunen muumipeikkolamppu.....olis se ihana mullaki..... ja siinä kohtaa mä tajusin olevani parantumatoon. Ja sitä paitti....jos mä muuttuusiin tualta osin kovinki palio, mistä mä SITTE teille kirioottaasin. Kyllä son kulukaa pareet vain hyväksyä ittensä sellaattena ku minoon. ( Tosin se jääkuningatar-lisä. son tervetullu ) Mutta Oikeen Hyvää alakanutta vuotta 2015, teille rakkahat lukijat. Teiton ollu mukavasti. Kiitos siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti