T.Tarkka loi tunnelmaa naisillensa Tampereella Tornihotellis

Son kulukaa sellaanen viikonloppu takana, nottei mitää määrää tällä bling blingillä ja tunnelmoonnilla. Tämon mun näkemykseni Tamperehen Siitä Hotellista. Samalla tämon ylistyskiriootus T.Tarkalle. Mutta pakko mun  on sitä aina välillä tää kehuakki, ku kieltämätä se on aviomiesten aatelia. Sillaa mulle yks ennustajaki kerran sanoo, ku kortiistansa katteli mun elämääni. Ja mun ei tartte eres kattua kortiista, mun tarttoo vain  kattella ympärilleni. Minen sitte taaskaa tarkoota sellaasta, notta Mä kattelisin Tarkkaa palavoen niinku koiranpentu, ei, sen mä jätän Malfoylle ja ... niin tietysti Timolle, ku se katteloo mua ;)  Nimittään Iines Ankan ( esikuvani ) sääntö numero yks on; AINA MIES kattoo palavoen NAISTA..ei ikänä toisinpäin. Mun katsees on sitävastoon kylläki SUURTA rakkautta ja arvostusta, muttei ikänäkoskaa palavontaa, silloon on mun mielestä osat sekaasin. Jos mä näjen joskus sellaasia kuvia, johona on on naisen taholta palavova puppyeyes katse miehehen ja mies sitte ei välttämätä luo silimäystäkää siihen palavovahan naisehen vaan patsasteloo vaikka sitte "miehekkähäs" omahyvääsyyresnänsä..sellaasesta mulle tuloo aina aika vaivautunu ja vähä surullinenki olo. Ei sen sillaa saa naiset mennä!!!! Rakkaures on kaks tasavertaasta ihimistä, mutta sevverran minoon aina ollu Iines, että oon hyvinki luontevasti antautunu mieheni hemmoteltavaksi. Itteasias joskus leikilläni päivitin tua naamakiriaski, notta pitääskähän laittaa tuo Tarkka kiertämähän Suomia ja kouluttamahan miehiä, kuinka teherähän vaikutus naisehen. En tiä...jotaki sen äitee on sen aamupuurohon laittanu, ku on tuollaasen ainutlaatuusen poijjan kasvattanu. Mutta ny niihin eilisihin upeesihin tunnelmihin. 

Siinä siton tunnelmapalakuvia eiliseltä. Ja naiset, kattokaa tarkoon, ku ollahan Tampereella, kattojen yläpuolella, minkälaanen KUULUU olla airosti rakastavan miehen katse ja kuinka siihen vastaa nainen, joka rakastaa miestänsä olemata kumminkaa sen tai kenenkään muunkaa kynnysmatto. Avutoon mä tokiki oon, silloon ku son mulle eruksi. Tai no...kuuluu ja kuuluu, jokahinen teköö niinku parahaksensa näköö, mutta mun mailmas asiooren kuuluu olla näinpäin tai on Ankkalinnas järiestys pahoon sekaasin. Mutta jos mä viimeenki lakkaan nämä parisuhureopastukset ja keskitymmä porukalla tähän Tamperehen uutehen helemehen, Tornihotellihin. 

Tarkka varas meille sieltä sviitin jo kesällä, ku koko hotelli oli viä puolimoos. No...minoon tietysti orottanu tätä kokemusta vaaliatukkaasille naisille ominaasella innolla ( hyppiny ilosta, jännittäny ja hykerelly ittekseni ) Oon mä nähäny untaki etukätehen tästä reisusta. Ainutlaatuusen tästä teki viä seki, että samalla reisulla oli mukana ainut lapsemme, tyttäremme, jolle hankittihin upea puku vanhojen tanssiihin ens keväälle. Siiten viä laita mitää kuvia, sevverran oon fatalisti. Puvusta ja tytöstä tuloo oma postaukensa sitte aikanansa, tuona Suurena Päivänä. Mutta teille riittänee täs vaihees tuosta puvunvalintaprosessista se, että ku näin tyttäreni astuvan sovituskopista siinä luomukses, kyyneleet valuu mun poskilla....kuinka voikaa olla niin kaunista tää maanpäällä. Mutta siitä mun unesta...kulukaa,,,, joo. Mähän näjin sellaattia unikuvia, notta koko hotelli oliki viä kesken ku me sinne menimmä. Puuttuu listoja ja oli keskenerääsiä pintoja. Ja mä kulukaa moukeerasin siinä unes tästä keskenerääsyyrestä...vissihin puhun unisnaniki.

Niin.....notta.....siinä ku tulimma hotellihuonehien käytävälle, mun verkkokalavoolle tuli tälläänen näky. No joo....mun ny täytyy tunnustaa olevani joko ristuksen tyhymä, minen välttämätä ymmärrä sittekkää tuollaatten trendikkähästi komeeren asiooren päälle. Siinon kulukaa abstraktia tairetta, johona on kuvattu Tamperehen maanmerkkejä, Näsinneulasta ties mihinkä teherashässäkööhin. Äläkää vain herrantähäre multa kysykö mitä nuos kaikkia on. Olis vissihin pareet jonsen ny kommentoosi mitää, hifistelisin vain muiren mukana, kuinka ristuksen komia ja trendikäs tämon. Mutta ku minen ny halua pitää mitää Keisarin Uuret Vaatteet-sarusta tuttua ilimiötä yllä, niin  mä kylymän rauhallisesti julistaurun moukaksi. Kulttuurista mitääymmärtämättömäksi juntiksi. Sanon ny aiva suorahan mitä mä tuosta käytävästä ajattelin; ruma ku perkeles! Sanalla sanoen psykedeelinen. Ja luonnollisesti tämä materiaali oli "kätevästi" kokolattiamattoa, joka jatkui noille seinille. Kävelin siis tosi kätevää nämä käytävät. Ja .... yritin unohtaa näkemäni. 

Ja tierättäkö mitä? Ku tulimma sinne sviittihimmä, niin mä kulukaa pienen  horvin jo luulinki, notta se lafka oli kesken. Mä jo pelekäsin notta isäntä joutuu hairaamahan sen valakoosen kypärän ja tästä tuliki työreissu. Nimittään ku kelaatta tätä mun tekstiä takaasipäin ja kattotta tarkoon sitä mun korkkarikuvaa...niin siinon kulukaa kontrastia kerraksensa. Siinon rouva Tarkan bling bling korkkarit kohti kattoa...tosin taustalla häikii suoraa helevetistäkotoosin olevat "tunnelmavalot" jokka toi mulle mielehen lähinnä jonku teurastamon ja sitte tuo katto.....niin minoon vissihin jääny ny jäläkihin jostaki, mutta mun mielestä rosoonen betonipinta on ruma ja keskeneräänen. No JOO JOO kyllä minoon ny sevverran nuota sisustusohojelmia vaharannu, notta tiän, että aina ku on jotaki erikoosta ( =rumaa) sisustusarkkiteherit ylistää sellaaset melekeen maasta taivahasehen, melekeen saatana merkkikusoovat sellaaset hifistelykohteet. Tavisten nätit kodit  ( = oikiasti komiat ) saavat yleensä osaksena ylimielisiä päänpudistuksia ja sääliviä huokausia. 

Niin siinä,  ku samalla molimma onnellisia ja iloosia maharollisuuresta tutustua uutehen hotellihin nin kyllä me siä kans moukeerasimma ja arvostelimma. Molimma jo välillä niinku mun mamma ja paappa, jokka olivat ihana pari, ne teki asiat, niinku on AINA tehty ja ne TIESI, kuinka pitää asiat teherä. No niin tierämmä meki isännän kans. Isäntä jopa teki niin palio rakennusteknisiä havaantoja, notta päätin niitä sitte tännekki toistaa. Ilimastoonnista isäntä totes severran, notta meirän hariakaanen ei oikeen piitannu siitä tunteesta ku tukka hulumus ja viima käyy. No toisaalta, mikäs siinä oli olles, tulipa sitte oikeen käytännöllinenki näkökuluma tuohon lähekkäinolohon soffalla, nimittään ku on toisen ihimisen kainalos, tuntuu lämpöösemmältä. Mutta...tuollaanen arktinen tuulikonesilimiö ei vissihin sitte kumminkaa oo aiva ilimastoonnin tarkootus. Eikä se keskenerääsys ollu isännänkää mielehen, ovipielistä puuttuvat listat on nykyään muotia ja sellaasta mukakomiaa. Meirän tavisten koros sellaanen ilimiö aiheutti aikoonansa yleestä vitutusta ja emännän moukeeramista. Ja ny ku ovilistat  on meilläki paikoollansa niin ne pitääs ny sitte vissihin nykyysen kauneuskäsityken nimis repiä irti. ( Vain mun kuolleen ruumini yli ) Mutta siis listattomuus otti isännänki silimähän. Ja jotaki se moukeeras jostaki massalaattiasta, joka on joku uus hörskötys, mutta puhtahanapiron kannalta sitte vähintäänki haasteellinen. Lavuaariistaki se mäkätti, notta kovaa ovat huokoosta materiaalia, notta puhtahanapiron kannalta....komeeta ne kyllä oli...mutta...

Valaastuksestaki meirän hariakaasella oli sanansa sanottavana. En tiä sitte, onko se mun vaikutuspiiris tullu samanlaaseksi hulluksi ku mä, mutta minen tiä MITÄÄ KAMMOTTAVAMPAA ku loisteputket ja sinertävät ledinauhat ja ledivalopisteet, jokka esim. tuon sviitin saunahan räiskäästyynä sinänsä komian kiukahan ympärille aiheuttivat ilimiselevän sokaastumisen vaaran. Ja sokaastumisen lisäksi siä meinas happi loppua, ku ilimanvaihto oli siä meirän hariakaasta lainatakseni päin p....tä, no  Ja sitte tuo ylimmäänen molokkerolamppu ei ollu mun makuhun ( ja anteeksi jo valamihiksi, son varmahan jotaki ristuksen kallista "risainia" ) mutta minen silti tykänny siitä. Mun tuli ikävä mun omaa Eiffelintornilamppuani. Son sitte taas mun makuhun, eikä sekää ny mikää rihkama oo, kyllä son oikia Riviera Maison, jota NIIIIIIN halusin ja sitte yks nimeltämainitsematoon mieshenkilö osti sen mulle äitienpäivälahajaksi. ( Niinpä....aviomiesten aatelia.. ) Mutta sitte siä Tornihotellin sviitis oli jotaki ( tai oli yks toinenki, josta hetken päästä ) johonka mä juutuun. Juutuun niinku pikkumukula. TUO MIELETÖMÄN IHANA LAMPPU TUOS PÖYRÄN PÄÄLLÄ!!!!! Ja nuo kuviot, jokka siitä lankee tuohon pöyrälle!! Mä tunnelmoon niin palio tuosta lampusta, että mua piti jo vähä toppuutella, notta on tää ny jotaki muutaki. Mutta kattokaa ny tuota ketjun pääs olevaa lasipalloaki, son niinku sen katkaasija...Hmm, tämäkö se ny vain mulle jäi isännän järiestämästä viikonlopusta mielehen. No...ainaki sevverran, että tuota lamppua pitää alakaa googlettelohon, notta kuinka kallis son...ku meirän olokkarin valakoosen ruokapöyrän päälle voiis.... 

Mutta sitte se toinen asia, johonka mä juutuun. Tämä Klaus Haapaniemen suunnittelema tyyny. Sama Klaushan on rakastamieni Taika- ja Satumetsä-astiooren takana, Voi herrantähären, ku mä täpäjin!!!!Minoon itteasias tällääsen hankkimista jo jonku horvinki harkinnu ja ny ku site näjin sen livenä. MÄ OLIN VAKUUTTUNU, tuollaasen mä meille hankin. Ja siinä ku sitte pahaa aavistamatoon Tarkka skoolaali mun kans skumpalla, minolin jo ostopäätöksen teheny. Viattomasti kattoon sitä silimihin ja räpyttelin omiani somasti ja sanoon; "Notta kuule Rakas, mä tairan tilata meillekki tällääsen tyynyn.." Tarkka hymyyli mulle rakastavasti takaasi ja sanoo liikuttuvansa, ku mä tuun niin  pienestä ilooseksi. Ja nyt...annetahan sen pitää tuo mielikuva...koska TYYNYHÄN ON pieni...ja hinnasta ei ny sitte toimitellakkaa. Naisukijat pystyyvät varmahan kokolailla nopiaa päättelöhön, ettei käsinpainettu Klasun suunnittelema tyyny ihan kympillä lähäre föliyhyn. Mutta eikös se niin ollu, jotta joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Niinpä Rakas Timoni...iloitsen niinki pienistä somista asioosta ku tämä tyyny...niinpä tilasin sen tänään. 

Muutenki Tamperehen tornihotelli saa meiltä molemmilta kiitosta kotimaasten tuotteeren valittemisesta. Koneen hissit, Oraksen hanat, Finnlaysonin sänky ja Idon pytyt. Ja multa saa erityysmaininnan Klaus Haapaniemen tyyny  ( miten niin juuttunu? ) 

No sitte tietenki piti käyrä sitä yks kerros ylempänä olevaa Sky Moro baaria vahtaamas. Ja ristus mä puunasin ja puleerasin. Tavoolleni uskollisena vaihroon rettuja ja väläppäsin niitä. Mikä olis tarpeeksi hohorokasta sinne? Luulin olevani neulestrassimekosnani vahavasti alipukeutunu, mutta perille päästyäni havaattinki, notta oonki YLIpukeutunu. Niin kattokaas se oli BAARI.... trendikäs ja taas varmahan komiaki. Siä nautiskeltihin virvokkehia toppatakiis. Mä seisoon strassiselekä seinää vasten ja mietiin, notta näinkö se aika on musta ajanu ohitte. Isännän kans nauroomma paluumatkalla, notta moomma sitä ikäluokkaa, joka haluaa vanhan Sillansuun ( Teuvalaaset tietää ) paksuune samettiverhoonensa takaasi. No ei sunkaa..seki oli sellaanen tunkkaanen paikka, mutta kieltämätä, johonki me halutaas isännän kans mennä fiilistelemähän, oikeen komiasti. Nuo baarit, ne ei oo oikeen meirän juttu....vai pitääskähän meirän kiittämätömien moukkien vain pysyä tää kotona?  

No oli siä Moro baaris glamouriaki....nimittään vessas. Ny on pakko myöntää, että munki vessan kristallikruunu kalapenoo tämän rinnalla. 

Aamu aukes Tamperehella sateesena, mutta silti komiana. Näkymät olivat tuolta korkialta kyllä henkiäsalapaavan komiat. Heräsin uutehen aamuhun onnellisena ja tyytyväsenä. Ihimettelin tuota miestä....mistä tuollaasia oikeen tuloo. Mä tiän sen nykki jo suunnitelevan jotaki hauskaa meirän perheelle. Niin on aina ollu ja tuloo olemahan. Olipa mahtava kokemus tämä Tornihotelli, vaikka me kaks täyrellistä, Kerttu ja Hariakaanen välillä kovaa källäsimmäki. Olispa Hariakaanen sovittanu uuren Tornihotellin ulukomuoroltansa ja värisävyyltänsä sointumahan läheesehen Tamperetaloohinki. Mutta kai son pareet, notta tää maas saa muukki päättää, ku minä ja Timo, mikä on komiaa ja oikeen ( vaikka me ny kaikesta kaiken tiämmäki ja mitä me ei tieretä...se me kysytähän meirän liikkuvalta wikipedialta, tyttäreltämme ) 

Mutta tottapuhuen minoon onnellinen nainen. Oon toresta, minolisin onnesta soikiana vaikka T. Tarkka veis mun savimajahan ( olletikki ku se ei ikänä veisi ) Tärkeentä on, että meillon toisemma ja tytär ja ihan pikkuunen palatsikoira, oma tupa, oma pieni pala taivasta. 

Näihin kuvihin ja tunnelmihin. Iines has left the building, called Tornihotelli.