Ristus, notta minoon orottanu tätä!!!! Tätä, notta vihiroonki on aamu ja MÄ PÄÄSEN AVAUTUMAHAN!!!!! Ensimmääsestä lataamastani kuvasta voitta kevyesti päätellä ne tunnelmat, johona Tarkan emäntä on tänä aamuna nauttinu aamukaffinsa ja Hesarinsa. Emmä kyllä oikeen tiä mitä siä oli oikeen eres kiriootettu, ku mulla risteeli tua aivopoimujen sopukoos jo mun oma tuotos, joka pitää päästää pihalle, jos vaikka vähä sitte heleppaas. Ja nuasta uutisista, sotaa ja sotaa ja kauheeta terroristia siä kumminki on sivut täynnä. On lamaa ja kuriuutta ja eläkeiännostoa. Ja sitte....siä kumminki taas kiriootetahan jostaki saatanan retalehesta, joka on rääkänny eläämiä. Eikä niitä vain saa mennä arvostelemahan tai on itte linnas aika äkkiä. Niinku minoon teille ennenki sanonu, notta eläänten oikeuret on mulle tärkiä asia. Mun ei tartte ku vain lukia joku tapaus, mihinä koiraa on nakeltu seinähän niinkauan että se kuoloo tai kissaa on kirutettu ja nakattu autosta sitte pihalle kitumahan kuoliaaksi. Puhumattakaa monista ns. hyötyeläämistä, kuinka niitä kohorellahan. Ja tällääsestä eläänten kaltoonkohtelusta seuraa yleesä jotaki retorista sanahelinää, jokei johora yhtää mihinkää. Tai sitte joku naurettava elääntenpitokielto, jota kukaa ei torellisuures eres valavo. Ja auta perkeles, jos meet eres puolella suupielellä mainittemahan, notta puolustat elääntenoikeuksia ja et pirä aitoja turkiksia. Selittelet sitte siinä, notta tekoturkikset on ihan jees, ne piisaa mulle. Tällääset lausunnot leimaa sun heti. Kettutyttö se on, son niitä, jokka tuhoaa toisten elinkeinot ja sprayjjaa ihimisten aitoja turkiksia. NO EI TIETENKÄÄ!!!!! Mä äänestän kukkarollani ja jaloollani. MÄ EN OSTA SELLAASIA TUOTTEETA. Jokahinen teköö omantuntonsa ja oman etiikkansa mukahan. Minen osta aitoja turkiksia, jos mun sitte voi määritellä sen perusteella kettutytöksi....niin kai mä sitte oon. Ja mieheksi minoon sitte vissihin ottanu sellaasen tyypin, jota vois luonnehtia kettupojaksi. Nimittään sen miehekkyys ei kärsi, vaikka osoottaaki rakkauttta myös eläämille. Muistan jostaki meirän nuoruuresta sellaasen Turkin matkan, johona ystävystyymmä kulukukoiran kans. Ruokiimma sitä salaa ( niin ei kyllä saisi vissihin teherä, mutta joinki sinä silloon vain käytihin niin ) No...koira tuli uskollisesti siihen hotellin kulumille joka päivä samoohin aikoohin meitä orottamahan. Ja tierättäkö, sinä meirän vimeesenä ehtoona ku viimeesen kerran kattoomma tuon kulukoiran silimihin ja annettihin sille sitä salakulietettua leipää, ... Silloon oli kyyneltimanttia rakennusurakootsijan poskilla ( mähän ny uluvoon suoraa huutoa ) Siinä se mun elämäni mies hyvästeli koiraa ja toivotti sille Taivaan Isän varjelusta. Mua se sitte siinä lohorutti, notta kyllä Taivahan Isä pitää siitä koirasta huolen, siihen me luotamma. Jos en ennen tuota viä olisi ollu vakuttunu Tarkasta, notta onko se mulle se oikia, niin tuona kyseesenä hetkenä se oli kristallinkirkasta. Sen suhtautuminen eläämihin on säilyny samanlaasena ja justihin tuo ominaasuus, teköö siitä tosimiehen, sellaasen jota mä arvostan ja rakastan. Ei mun sukuhun, Liisan mukuloohin sovi sellaaset, jokkei arvosta eläämiä. Mutta että kettutyttö....nojaa, jos se kettutyttöys määritellähän vaikka tällä mun kaulakorulla, niin sitte....
Mutta, kattokaa ny. Mähän hörvährin toimittamahan teille AIVA muista asioosta joista mun piti, Mutta antakaa anteeksi mulle. Nämä eläänasiat on mun heikko kohta ja niillä on kohtalaasen heleppo kuumentaa mun ja testata eteläpohojalaasakan kiihtyvyyttä. Mä muutun paatokselliseksi kokolailla nopiaa, ku on eläämet kysees. Mutta NY SIIS SIIHEN ALAKUPERÄÄSEHEN vitutuksen aiheuttajahan.
Mä täpäjin eileen melekeen koko päivän. Hehkutin ja täpäjin. Soitin äitillekki ( no tietysti ny ) ja orotin romanttista illallista, jonka Tarkka halus mulle tariota. Tosin minolin alakaapäälle ollu vähä naama rutus, ku kuulin sen paikan, johonka moomma menos. Molimma ollu siä joskus ysärin alakupuolella, eikä se silloon(kaa) teheny muhun mitää mainittavaa vaikutusta. Ainakaa positiivista. Mutta isäntä kumminki vakuutteli, notta se paikka on muuttunu ja maattelin, notta no, saattaapa ollakki. Ainahan tapahtuu kehitystä ja ihimeetäki. Mutta mun uskoni ihimeesihin oli eileenehtoolla koetuksella, oli oikeen toresta. Yritän ny kirioottaa kokemuksestani maltillisesti, Siis YRITÄN.
Kai mun ny jo pitääs lukuusten erilaasten ja kirijavien kokemusten perusteella uskua, notta ne päivät ku sua ravintolas orottaa mustavalakoosehen juhulavasti pukeutunu hovimestari, joka ohojaa sun pöytähän, ne päivät on auttamata ohitte. Tottapa ne ny ohitte on, tätä alleviivaa sellaaset kokemukset, johona ollahan oltu perheenä mukahienos paikas syömäs ja kermaperunat onki ollu jotaki valamishässäkkää ja punaviini on tariooltu jääkappikylymänä, piffin kans, jonka kypsyysaste on arvottu. Sillei oo mitää tekemistä sen kans, mitä sinoot tilannu. "Millaisena haluat pihvisi?" onki vain retorinen kysymys, ei siihen oroteta kenenkää kermaperseen jäläkihinpäin mitää nupajavan. Siinon sun piffis, ota tai jätä, Siinä ku sitte viä poskipäät kiriällä isäntä yrittää heitää vitsiä jääkaappikylymästä punaviinistä, jota se lämmittää käsisnänsä. Tarioolijaflikkaa tämä naurattaa. Mua ei..... Ku maksamma kumminki priimasta. Tai sitte se kerta, ku tarioolija oli VÄHINTÄÄNKI rennosti pukeutunu T-paitahan ja rentoa olemusta oli alleviivaamas varooksi viä muutama ketsuppitahara siinä rinnuksilla. Tämoli mun mielestä jo jonkunäköönen ennakkovarootus tulevasta. Mutta Tarkka otti tietoosen riskin, tilas viskin ja veden. No.....tuli ne.....kätevästi samas klasis. Mitäs siinä sitte. Mun myötähäpiä on sensuroonu tuosta tilanteesta jo muistikuvat. Mutta sen voin sanoa aiva näppituntumalta notta mun kermaperseys sai tuolloonki kolahruksen. Sisäänen Hyacinthini oli jo varmahan pökertyny.
Mutta sitte, eileenehtoolla kumminki mä päätin, notten ny alakaa ennakkoluulooseksi. Isäntä oli varannu meille pöyränki ja kaikkia. Näiltä osin moomma kyllä jääny johonki kultaaselle kahareksankytäluvulle. Mahtoo siinä kyseenen ravintolootsija nauraa partoohinsa. Joku hullu eteläpohojalaanen VARAA PÖYRÄN!!!! Anna mun kaikki kestää. Ja sen muija on vaihtanu ja väläpänny vaatteeta ja asusteetansa niinku sillä olis ny jotaki vitun merkitystä!!!! Eikö nuo dinosauruksen aikaaset vajakit ymmärä, notta ne aijjat on ohitte ku ravintolahan tullahan kermaperseelemähän. Ja sitäpaitti nuo pösilöt on AINUAT ASIAKKAHAT, joten what`s the point. Safkat naakkuhun ja pihalle. Nii-in....nimittään ku saavuumma kyseesehen paikkahan, mä havaattin, notta mikää, ei sitte mikää ollu muuttunu sieltä ysärin aluusta. Tai no oli ny sevveran, ku ajanhammas teköö töitänsä, rapistumisen osalta. Meitä orotti tyhyjä saluuna. pääryymmä sitte syömähän pihalla, ku oli viä komia keliki ( eikä olisi aiva niin kiusallista )
Tarioolijatyttönen oli selevästi yllättyny ja hämmentyny asiakkahista, vieläpä sellaasista, jokka olivat tyhymyyksisnänsä varannu pöyrän ( selkeästi jotain vanhuksia, olisko jotain avohoirokkeja ku ovat tähän aikahan viä vapaana kulukeella ) Minolin jo funteerannu valamihiksi mitä syön, menus oli vain muutama vaihtoehto, joten valinnanvaikeutta ei juurikaa ollu. Mun valinta oli nieriää korvasienikastikkeella. Tyttö kyllä heti totes, että korvasienikastike oli korvattu tattikastikkeella koska tatteja, niitä on ny saatavilla. ( No oliki varmahan pareet, notten kyseeses paikas korvasientä syöny. En välttämätä olisi täs teille toimittelemas. Tuo sienien ryöppääminenki on kumminki taitolaji ) Isäntä siinä sitte vahtas menua ja kysyy tyhymän kysymyksen ( asiakas saa kysyä kaikkia, tyhymiäki ) " Mitä tuo on, tuo härän entrecote?" Sehän on selevästi tälläästä ravintolan ammattikieltä. Eihän välttämä kaikki Tarkankaa asiakkahat tierä, mitä on rakennekuvat tai muut sellaaset. Muttei niiren tarttekkaa, sitä varte on justihin se Tarkka, se tietää rakentamisesta ja neuvoo asiakasta, neuvoo hymyssuin. Son sen homma. Ja kieltämätä ei välttämätä tuu asiakkahalle turvallinen olo jos urakootsija naureskeloo hermostunusena ja pälyylöö ujoona nurkkihin, notta niinku mikkä rakennekuvat....mä tiä,,,mikkä sellaaset on. NO MEILLE NY KUMMINKI KÄYTIHIN NÄIN: Tarioolijaflikka hämmentyy viä entisestänsä ( jos maharollista ) ja takelteli, nottei se vain tiä, mikä tuollaanen häriän entrecote ny sitte olis. Vähä se riepu pahenti tilannetta veikkaamalla, notta saattaas olla härän peppua ( ja JOO EI, tämä EI OLLU tarkootettu vitsiksi, lähinnä epätoivoonen Trivial Pursuit vastaus, joka toisis olosuhtees olis jopa saattanu naurattaa mua. Ny mun rupes leuka nousemahan ylypästi pystyhyn ja hymy alakas katuamahan huulilta, romantiikka lähti jo parkipaikalla ) ) Isäntä ei sitte ottanu sitä entrecotea vaan jonku muun piffin. ( kypsyysasteesta en viitti eres sanua mitää, voitta päätellä ) Mä kumminki siinä orotelles sitte kattoon googlesta, notta entrecote tarkoottaa välikyljystä ja on härän ETURUHOSTA!!!! Että tämän olis voinu tyttönen vaikka tarkistaa, eikö soo se KVG viäki aika hyvä neuvo. Mutta ny sen teki tämä vanha täti, jota jo vitutti aika raskahasti.
Sitte tuli meirän annokset. Ja VOI VITTU!!!! Mä sanon ny aiva suorahan, ku isäntä ei antanu mun ruveta siä avautumahan. Mun nieriä tuli ILIMAN SITÄ TATTIKASTIKETTA!!!!!!! Sen perähän mä sentähän asiallisesti kyselin. Flikka totes siinä, notta juuei, se ei ny sitte kuulunukkaa sun annoksehen ku sä vaihroot sen kokoperunan noihin kermaperunoihin. Mä kattoon sitä flikkaa silimät suurina ja kuulin korvisnani jo kuinka Isoontaloon Antti ja Rannanjärvi rupes särkemähän portahia. Sillaa munki olis nimitään teheny mieli teherä. JA TÄMÄ SANOTAHAN MULLE VASTA NY, JOTTA SE SAATANAN TATTIKASTIKE JA KERMAPERUNAT ON VAIHTOEHTOOSET!!!! SITEI SITTE TILAUSVAIHEES YMMÄRRETTY KERTUA?!!!! Tai no....eipä tietenkää. Mitä mä ny oikeen kuvittelin. Vetelin sen kuivan nieriän naamahan ja kattoon isännän annosta, joka sekää ei ollu mikää hääppöönen. Mutta niinku tällääsis paikoos aina, niin joku sentähän oli priimaa ja viimeesen päälle. Sehän oli tietysti se hinta.
Eteläpohojalaasehen tapahan maksoomma kiltisti. Mutta samahan eteläpohojalaasehen tapahan vannoomma, notta VIIMEENEN KERTA sitte oli tua paikas. Ja asiakasmäärästä päätellen ei olla ainuat. Mutta saatihin me se romantiikkaki takaasi, mihinäs mualla ku kotona. Ja mikäs tää on olles tää on maakunnan paras kokki; Rouva Tarkka.
Huh ku heleppas, ku sain teille valittaa. Mua melekeen jo hymyylyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti