Elämää luolamiehen kans

Mä muistan sen viä aiva selevästi. Muistan kyllä. Sen tunteen, silloon erellisellä vuosituhannella. Vuonna -90. Minolin hurmaantunu tummanpunaasella mersulla ajelevasta rakennusmestarista. Ja kyllä mä tairan viä tälläki vuosituhannella olla hänestä hurmaantunu. Mä muistan kyllä kuinka syrämes liuahti lämpöösesti joka kerta, ku näin sen, vaikka vain eres väipährökseltä. Puhumattakaa sitte enstreffiillä, ku mä istuun siihen apukuskin paikalle. Sitte soliki menoa. Rakennusmestari astuu mun elämähän ja muutti sen. Totaalisesti. Ku se ensimmääsen kerran tuli meille, se katteli mun kämppää ja tokaasi; " Jaa-a, tää tarvitaas Tarkan Harmaata." Ja ennenkö mä eres käsitin, mitä ny tapahtuu, oli vastaava mestari jo alaannu tyriäämäähän. Hetken päästä oli tapeettia revitty, nuhujaantunuset seinät rupes saamahan uutta sävyä. Tarkan Harmaata. Tuo väri oli Teuvan kunnas silloon palio käyttetty komia valakoosen sävy, joka taittoo hiukka harmaasehen. Se oli Timo Tarkan aiva ittensä lanseeraama. Se  väri oli aikansa legenda. Silloon, melekeen neliännesvuosisata  ( herraie, kuinka tuo aika säntäälöö ) sitte. Kumminki, tuolla Tarkan Harmaalla loihrittihin mun silloonen kämppä uutehen uskohon. Ja aika moni muuki Teuvan kunnan kiinteestö.Silloon ku se mun kämppää maalas ja tapiseeras oli Tarkan Harmaata sen tukaski. Voi ie, siiton johonaki kuvaki, nuoresta Tarkasta, maalaamas morsiamensa kämppää. Nykypäivänä tuasta samasta tukasta
löytyy samoja sävyjä, mutta se ei ei taira olla maalia. Se taitaa olla aiva aitoa Tarkan Harmaata. Näiren sävyjen ilimestyminen on osittaan varmahan mun syytä, ku mullon kaikenmoosia toiveeta, joita pitää toteutttaa ja Tarkka on aina teheny kyllä kaikkensa, että mun olis ollu hyvä. Ja hyvä mun ollukki. Harmaan sävyyhin on varmahan yhtä syyllinen ainut tytär, joka on luonnollisesti isänsä silimäterä. Silimäteris pakkaa vain olla sellaanen veleho ominaasuus, notta isät murehtii niitä. Murehtii oikeen urakalla. Joka kerta tuloo yks harmaa ku mopoauton perävalot näkyy pihas ja harmaantuminen taitaa loppua vasta sitte ku kyseenen menopeli on pihas taas takaasi. Ja ylipäätänsä kaikki, mikä koskoo flikkaa, harmaannutta isää. Isät murehtii sillälailla, hiliaksensa harmaantumalla. ( Mun mielestä charmantisti )  Niiren rakkaus on vähintään yhtä suurta ku äitiillä. ( Mun isälläki oli komiat harmaat rairat molemmin puolin päätä ) Isän rakkaus ja harmaat suortuvat...

No mutta rupesinpa mä ny taas tunteelliseksi. Kohta mä taas itketän ittiäni ja teitä. Mutta mun onki tarkootus tuora esille täs näitä Tarkan parahia puolia. Non nimittään niin vahavoja ominaasuuksia, notta mä kestän sen, että siinä on palio myös alakukantaasia luolamiespiirteetä. Luolamies Luovankylästä. Joo-o sellaanen on johonaki tuon ahkeran, rakastavan, romanttisen, eläänrakkahan, mailman Parahan isän ja aviomiehen sopukoos. Se luolamies pääsöö pihalle tasaasin väliaijjoon, mutta mä kulukaa kestän sen. Mä viittaan täs sellaasihin alakukantaasihin tapoohin, jokka tuntuu tulevan miehillä jostaki selekärangasta. Non justihin niitä klassisia tapauksia, jokka saa naarahis aikahan aina kirkumista tai jotaki maltillisempia reaktioota. Ykshän näistä on tietty se vessanpöntön istuunrengas ( sikälimikäli ny eres tupahan tullahan kuselle, ku sen voi kätevästi suorittaa pihamarkillaki, tuloo nuo reviirimerkkauksekki hoirettua kerralla kuntohon. Vaikka mä kuinka koitan hokia, notta meillon jo yks uros, jolle on lajinsakki puolesta luontevampaa kusta puskien juurelle merkikisi maistansa. Mutta ei, kyllä meillä kusoo puskihin kaks urosta. Ja se toinen, vaativampi hoirokki viä nosteloo sitä pytyn rengasta ja jättää sen TAATUSTI siihen yläasentohon. )

Sitte on muropaketit....

Niin.... voi ristus sitä tunnetta, ku sinoot tarkoon järiestäny kaikki ruokatavarat keittiön kaappiihin ja laatikoohin. Muroja meillon useen usiampaa lajia. Vähä jokahisen makuhun. Osaa muroosta mä säilytän keittiön  laatikoos, lappeelllansa. Son aiva kätevää, ku niis on kumminki ne sellaaset avaamis- ja sulukemismekanismit, niis paffilooris. Tai siis....olis. Mutta ku näläkäänen vastaavamestari on luolamiesfaarttin kans lähestymäs kyseestä apetta, siinei kulukaa päre mikkää teknikon koulutukset. Siinei alaata näpräämähän mitää paffilootia se repäästähän auki. KU ON NÄLÄKÄ. Toimitus teherähän isoon liikeen, oikeen pohojanmaan kautta. Pääasia on notta saarahan loota auaastua ja se muropussi sieltä esille. Sitte seuraa se vaihet, jota minen oon ikänä liioon ymmärtäny. Se pussi....siihen leikatahan NIIN PIENI reikä siihen pussin kulumahan, notta ne murot pitää melekeen pirottaa sieltä yks kerrallansa. En tiä, en oo ollu ikänä vierestä kattomas, kuinka tuo käytännös sitte tapahtuu. Mutta se reikä, sellaasen sais melekeen aikahan aiva parsinneulalla. EMMÄ YMMÄRRÄ!!! Ku MÄ tai tytär aukaastahan kyseenen muropaketti, siinä käytetähän justihin hyväksi tuota avaamis- ja sulukemismekanismia. Pussi aukaastahan reiruhun saksilla. Murot kulhohon ja paketti kiinni ja tietty takaasi lootahan ja loota kiinni. Mutta mitä viä, ku luolamies on käyny saalistamas ittellensä köökistä ruokaa, on keittiön tasolla revitty muropaketti, jonka jatkosäilytys onki ny vähä ongelmalliseet, ku sitei voi enää uurrelleensulukia. Ja loota, mistä son otettu, son tietenki auki ja kimottava emäntä on jo lyöny siihen säärensä. Mä oikeen pyyrin tätä postausta varte Timoa aukaasemahan tuon muropaketin. Eli... son sivistynysesti aukaastu versio. Ja se LUULI että tuo on oikiaoppinen versio auaasta se. Normaalioloos paketti on melekeen puolehenvälihin asti repäästy auki. Mutta sitte..tuo pelllinen IHANA retrorasia. Son kulukaa kätevä!!!! Ja komia. JA toimii loistavana luolamiehen karkoottajana. Luolamiehet EI KOSKE tällääsihin. Non aiva liika monimutkaasia. Ja ehkä jopa liika naismaasia virityksiä. Sokerihuurretut tiikerimurot ovat siis toistaaseksi ollu vain perheen naisten käytös.

Luolamiehen elämä on kätevää, käytännnönläheestä ja huoletoonta. Son yksoikoosta. Siinei tarvita korulauseeta, eikä mihinää nimes mitää ylimäärääsiä sisustusturhakkehia. Jos naaras ny on menny laittamahan korinhoitohuonehen laattiahan Helinäkeijumaton, niin SO WHAT? Luolamies ei tiä kuka tai mikä on Helinäkeiju, hyvä ku se ny havaattooo, notta matto on laattias. Se kuoriutuu siihen . Niinku vanha phytonkäärme. Siinon farkkushortsit. Non kätevästi siinä, ku tuloo takaasi maakunnasta, mihinkä son lähteny perheelle einestä tienaamahan. Tai OLIS, mutta ku se kirottu naaras on lymyttäny ne. Ja herraisä, menny viä pesemähän  ne ja ny ne on sitte viikattu johonki komeronhyllylle, josta on niin tuskaasta ettiä niitä. Ei hätää naaras  havattoo JOKAIKISEN pinkan josta luolamies on shortiansa kattelu. Jostaki syystä ne pinkat vain eroottuu selevästi, mihinä luolamies on hääränny. Ylemmäs kuvas luolamies on varmahan tarvinnu kenkälusikkaa, son jättäny looran auki. Tottapa ny....ku varmahan tarttoo kenkälusikkaa viä joskus toistekki elämänsä aikana. Varmahan kätevää, mutta naarahan mielestä niin ristuksen raivostuttavaa. Ja siiton aiva turha huomauttaa. Luolamies murahtaa jotaki Hesarinsa takaa, notta joo emmä enää. Eikä se eres tiä, miston ny puhuttu. Lähinnä sitä häirittöö kuraeteesehen raharattu turhakelipasto. Kuinka vapauttavaa olis ku kenkälusikka olis siinä laatttialla, heleposti otettavis. Naaras aina piiloottaa sen johonki lootahan.

Sitte....luolamies on viettäny yhyristetyn kaffi- ja toimisto- ja leherenlukuhetken. Kyseesen session jäljet näkyy yläkuvas. Siihen ei oo naaras pääsny ujuttamahan mitää typeriä muumikuppia, mihinä on aina jotaki koodia. Koska voi juora mistäki mukista. Kaffi juorahan tuosta mutterikupista, iliman mitää sen kummempia seremonioota. Ja kattokaa alakuvaa. Se naaras!!!! Son ny menny sekoottamahan luolamiehen hyvän järiestyksen. Son mokottanu ja moukeerannu. Ja ne TÄRKIÄT PAPERIT, son taas lymyttäny ne. Näin se menöö. Yläkuvan asetelma on luolamiehen mielehen, se rauhoottaa sen sillimää, ku taas naaras joutuu melekeen jo terapiahan. Luolamies ihimittelöö sitä naputusta, mitä naaras pitää. Eikä se tykkää ku sen hyvä "järiestys" seatahan ja sitte pitää pönöttää tuollaases alakuvan tyyppises tunnelmas ja jos oikeen pahaksi menöö luolamiehen kannalta, naaras tariooloo sille päiväkaffia muumimukista. Ja sitte pitääs viä pystyä päättelöhön siitä mukista joku tunnelmakooodi. Siihen ei luolamiehen data kyllä riitä.

Mutta niinku mä tuos aluus teille toimitin, tällä luolamiehellä on NIIN PALIO niitä hyviä ominaasuuksia, notta ne sitte ikäänku korreloo nämä alakukantaaset piirteet. Ja toisaalta TIETYT alakukantaaset piirteet onki kumminki pikemminki positiivisia. Joskus oikeen huvittunusena lujin, notta meirän perhe-elämä on ollu ku justihi  suoraa jostaki kasvatusoppahasta. Minoon hoivannu ja helliny. On toki Timoki, mutta kyllä son ollu justihin Jasulle se ihana isä, joka on heti töistä tultuansa asetunu sujuvasti legoprinssin roolihin ja ottanu karhunpainimatsia pienen innokkahan tytön kans. Voi ku aiva syrämestä viäki lämpöösesti ailahtaa, ku muistaa ku Jasu pienenä kuuli dieselin nakutuksen pihasta. Flikka asettuu jo asemihin ovelle orottamahan, isää, iloosta ja nauravaa painikaveria. Justihin kuulemma sen tuollaa pitääs kasvatusoppahien mukahan mennäkki. Mutta KULUKAA, nämä kuvat. Nämon ny TÄRKIÄLTÄ työmaalta. Nämon vastaavan mestarin omilta plantaasiilta. SE teköö meille autokatosta. Ja ny KATTOKAA tarkoon. Siinon Komian Taloon Komia Isäntä. Ja tua taustalla näkyvähän plohtevahan palakkihin kiinnittäkää myös erityystä huomiota. Tämä erityysesti naislukijoolle, miehet ku varmahan automaattiseti kiinnittääkki tuallaasihin seikkoohin huomiota. Naisten silimät kohoristuu joko komiahan miehehen tai sitte tuohon violettihin ämpärihin tai sitte nuohin varjoihin, jokka romanttisesti laskeutuu musta ja Timosta tuohon maahan. Niin-in, niin eri asioohin sitä urokset ja naarahat huomiota kiinnittää. Ja eihän tuo mies eteläpohojalaanen olisi, jonsei se haluaasi saattaa teille tieroksi, että alle viikos, tuo rakennus tuohon mallihin tuli. ALLE VIIKOS!!! Notta sellaasta. Kyllä son ahkera ja työteliäs mies. Palio se saa aikahan ja on kylälläki mukavan miehen mainees. Tämän työmaan jännittävin osuus on varmahan se, ku naaras peruuttaa citroeninsa tuonne tallihin. Hyvä että on plohtevat palakit, ku ei sitä koskaa tiä kuinka käyrähän, ku blondi peruutteloo.

Siä se ny on, kliseesesti uransa huipulla. Omis tuumingiis. Tää saa toteuttaa ittiänsä. Tämon aluetta mihinä se naaras ei oo sekoottamas kuvioota. Tää puhaltaa vapauren tuulet ja kaffihetki koittaa aikanansa. Sitte kaffilla...silloon voi vaikka vähä leikkiä kuuntelevansa mitä naaras toimittaa. Siiton toisivvuoroon jopa hyötyä.