Maattelin ny vähä muistella kulunutta kesää ja sen myötä tehtyjä reissuja. Vaikka ei se reissaaminen tosiaankaa aina sitä tarkoota, notta pitää lähtiä toinen toistansa eksoottisempihin paikkoohin tai eres Suomesta kiertää niitä "pakollisia" nähtävyyksiä. Joskus voi aiva läheltäki löytyä se onnistunusen reisun kaava. Ei soo se reissaamisen tarkootus notta lomien jäläkihin saa sitte köyhille trossata mihinä siton oikeen oltukaa. Tuloo aina tällääses yhteyres mielehen pikkuvelii, joka joskus ala-asteella koulus kesälomien jäläkihin kertoo ollehensa Norinkyläs siinä ku muut porukat olivat ollu Kreetalla, Särkänniemes ja kaikis maharollisis puuhamais ja kuka mihinäki. Make oli ollu Norinkyläs Teuvalla ja oli saanu lomallensa siä täyttymyksen. Siinoli mun mielestä kiteytyny se reissaamisen tarkootus, notta itte on saanu syrämehensä jotaki evähiä.
Mutta tuo sananlasku, notta matkoos ystävä tunnetahan....son muuten kans Taivahan Tosi. Mehän isännän kans lähärimmä kolomen kuukauren seurustelun jäläkihin kiertämähän asuntoautolla Suomia. Eikä silloon torellakaa ollu autot sellaasin mukavuuksin varusteltuja ku nykyään on. Siinä sitte muutamat mainittivakki ( toiveikkahina? ) notta; " No niin...saa nähärä kuinka nuoren parin käyrähän, joko tuloo ryppy rakkautehen siä askeettisis olosuhtees, siä kuuluusis matkoos, johona ystävät tunnetahan..." En sitte tiä muista rypyystä, ku niistä joita naamavärkkihin on tullu...mutta rakkautehen meille ei oo isompia ryppyjä ilimestyny. Tuos aluus on kuva ny viikko sitte teheryltä asuntoautoreisulta. Vuosia siitä ensimmääsestä karavanarikokemuksesta onki jo kakskytäneliä ( 24!!!!!! ) vuotta, mutta EI TUNNU MIHINÄÄ!!!
Sevverran muhun on vuosien myötä tullu tuota brittisarjan Hyacinth Bukeen vikaa, notta reisuhun pakkaan omat hienostunuset Arabiani ja tuikut poltetahan johonaki Iittalan lyhyrys. Ja värisisilimää käytetähän. Mutta mä sallin meille kermaperseelyn. Moomma niin monis liemis keitetyt ja isäntä tahkoaa töitä hullun lailla, niinku yritäjät pruukaa teherä. Notta silloon ku me lähäretähän reisuhun siä pitää olla pelit ja vehkehet ja muvavuuksia, muuten meirän on pareet olla kotona niiren mukavuksien ääres. Ei me viitti lähtiä kärsimähän ja seleviytymähän enää mihinkää ( ja Hyacinth mus ei ikänä oo tykänny sellaasista "selviytymisreisuusta" siksipä mä olinki niillä harvoolla festarireisuullani se ruttuturpaanen ilonpilaaja. )
Niin ja tästä kuvasta sevverran notta reissuus pystyy muuten määritelemähän, koska oomma riittävän eteläs. Täs kyseeses otokses oomma perheen voimin Latvias, Riikas. Ja kuva on sikäli legendaarinen notta mä särpään olutta. ( ruokajuomaksi, notten mä ny mihinää varsinaases kantokunnos ollu ) Minen hurjan nuoruuteni jäläkihin oikeen ihimeemmin piitaa oluesta. Mutta eteläs sitte voi tuopillisen juorakki. No ny sitte Latvias flikka kattoo mua hetken ja totes viiltävästi; " Jahas äiti, moomma sitte nähtävästi ny RIITTÄVÄN eteläs. .." Joo Latviasta tuli ny sitte virallisesti se paikka, joka on leveyspiiriiltänsä riittävän eteläs jotta Virpin kärestä löytyy olutlasi.
Näis kuvis ei olla mihinää eteläs vaan kulukaa aiva Viitasaaren apsilla. Yövyymmä asuntoauton kans siinä likillä ja ihimettelimmä kuinka Suomen kesäyö voikaa olla kaunis. Mutta vaikkolis kuinka komiaa nähtävää, niin minen ikänä kieltäyry jätskistä. Kattokaa kuinka keskittynysenä mä nykki aukoon tuota, kaikki muu ympäriltä on unohtunu, Virpi keskittyy ny JÄÄTELÖHÖN...juoksulenkillä siitä sitte yritetähän hankkiutua erohon...sitte joskus myöhemmin.
Kuunsiltaaki siinä bongaaltihin puolin ja toisin. Ja romanttistaki oli, siitäki huolimata, notta isäntä väitti, ettei mun kuva kuunsillasta onnistu auton klasin lävitte. No kattokaa itte, onnistuuko. Yläpuolella isäntä yritti kans vangita kyseestä siltaa. Näkyy se siä mun suuren egon ja blondin pään takana.
Täs onki sitte kuvasarjaa meirän viimepyhänaijan matkan PÄÄTARKOOTUKSESTA: Molimma matkalla Powerparkkihin kattomahan, millä komiat ajeloo. Tottapa me pysähryymmä lakialla moneski eri Outletis josta ostatin isännällä erinääsiä Arabian ja Kultakeramiikan kuppia ja kippoja. Isäntä jo suunitteli keittiönkaappien hyllyyhin jotaki vahavikkehia, ku niin palio kippoja piti ostaa ja lupas painaa kaasua seuraavan Outletin kohoralla, koska joka kerta ku käytihin "vain kattelemas, isännän kukkaro keveni " Omaa korttiani vingutin Keskisillä, LUONNOLLISESTI NY!!! Ku kerta pohojanmaalla ollahan. Ja VOI ,ku mä tein löytöjä, Keskisen valikoimat päheitten vaatteiden osalta ei petä mua koskaa!!!! Mutta koska isäntää oli kirutettu kaikenmailmankaupoos, niin oli vähintäänki KOHTUULLISTA, notta isäntä sai kaikes rauhas taantua pikkupoikavaiheesehen komeeren rekkojen äärellä. Ja mikäs siinä, kyllä mäki tykään komeeta kattella. Sillä komeeta nuo on, siitei pääse mihinkää. Ja oli mulla siä jotaki viä komiampaa ku rekat. Nimittään mun RAKKAHAT SUKULAASET, Kytösen poijat Fyrrykyrööstä. Niiren kans oon flatkottanu jo aiva pikkuflikasta asti. Ja oli vähintäänki virkistävää, notta vuoret ei oo meirän flatkottamista mihinkää muuttanu. Pienenä Timpan kans leikittihin useen pikkuautoolla yhyres ja Tapio puolestansa ajeluutti mua useen apinaratsunillansa. Viäki näimmä poijat tykkää autoosta, mutta apinaratsuni on vaihtunu näimmä johonki muuhun ja Timppa leikkii vähä isoommilla autoolla ku silloon seitkytluvulla. Moomma sellaasta porukkaa, notta täytämmä koko ilimatilanki ku sille päälle satumma. Nimittään ku lähestyymmä Alahärmää mä havaattin heti, notta joku lentokones vetää peräsnänsä jotaki lippua. Tierustelinki sitte isännältä, notta kosiiko se mua uurestansa? Mutta isäntä se ei ollu, eikä eres kosinta. Mutta kyllä veri meihin päin veti Kytösen poijat siä mainosti taksiansa. Ja eihän me eres oltaasi me jonsei siinä sitte olisi tullu massatapahtumas mielehen, notta nostetahan ny toki se Kytösen lippu viä tua 90 metrin korkeures käymähän, ku kerta naiset sinne halus mennä. Meirän isäntähän sen ajatuksen isä oli ja OLI HYVÄ IREA!!!! Viä ku olis laitettu sinne Rakennus ja Saneerauksenki lippu liehumahan niin AVOT!! NO...ens kesänä sitte.
Ja saatihin se lippu ilimahan ja se kosintaki nähtihin. Notta mitä sitä ihiminen enää enempää vois reisulta toivoa. Keli oli täyrellinen ja me pohojalaaset....mitä tuos ny, moomma aina täyrellisiä, jonsei muuta niin ainaki omasta mielestämmä. Ja se piisaaki meille. Tämä päivän jäläkihin olin tosin niin uupunu, notta ku isäntä romanttisesti kaatoo meille autolla viinilasilliset ja sytytti tuikun, niin mä sitä vastoon sammuun. En ny siis sillaa SAMMUNU you know. Molin vain niin väsyny, mutta onnellinen täyrellisestä päivästä ja rakkahien sukulaasten näkemisestä pitkästä aikaa. Oli NIIIN mukavaa tavata fyrrykyröön poikia. Johonaki mun korvis kaikuu unten rajamailla, aika joskus seikytluvulla ; äiti murehtii ku olin lähäröös Tapion ja Timon matkahan Poikien äitee, mun Terttu - kummitätini totes äitille tuolloon osuvasti; " Älä ny Lissu kokoaijan murehri, jos tuo flikka lähtöö kyröön poikien matkahan, et sä sille mitää voi." Ja tänään mä olin osan päivästä kyröön poikien matkas. Ja niinku havaattetta ei mun kuinkaa käyty. Kiitos Tapio ja Timo ja koko teirän poppoo MAHTAVASTA ehtoosta.
Ja näin näitä matkoja ihimiselle kertyy, johona ystävät tunnetahan. On pitkiä matkoja, on lyhkääsiä. Ja sitte on se elämänmatka. Se ei oo aiva sama, kenenkä kans sitä kulukoo. Mutta matkaalu avartaa. Reisun päällä näköö palio ja mikä parasta, reisusta on kiva palata kotia. Lämmittää vaikka palju ja olla iloonen notta matkaseura on parasta, SE oikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti