TUU TÄNNE SANOMAHAN!!

VIIMEENKI, ristus, VIIMEENKI mä tuun tänne sanomahan. Tottapa täs on syksystä aikaa jo vierähtänykki. Kiiruhus, kriiseelys ja aiva vain sellaasen tylysän harmaan arien pyörittämises on viikot vilahrellu silimis. Välillä on ollu palioki mieles ja olis ollu hyvä tulla purkamahan tuntojansa tänne blogihin....tai sitte saattaa olla vain jopa pareekki, jotten oo tänne tullu mitää sanomahan. Joskus vain on asioota, jokkon pareet manata "oman porukan kesken" sarattaa niitä tää kotona. Mun jyrkät mielipiteet ku on niitä, jokkei oo enää muotia ja halutahan tahallansa käsitää väärin. Ja kaikkihan senki nyjjo tietää, että kotirouvaksi mä jäisin, jäisin kaikkeen mieluuten. Mutta koska son epärealistinen ajatus, moon koittanu sitte lutviutua arjesta ja eres NÄYTELLÄ uskottavasti, jotta aiva tykkään tästä arjen oravanpyörästä.

MUTTA NYMMÄ TULIN SANOMAHAN. Aiva ensi mä sanon, jottoon oikeen iloonen, että mullon tullu uusia rohkeeta lukijoota, siitä huolimata, että oon pitäny tätä kiriootuslahajaani vakan alla. Erityysen iloonen oon, että Rautalintu onnistuu taas kommentoomahan, mun tekstiä. Sun kommentit on mulle voimavara ja on mukavaa lukia kommentoontia "omallakielellä" ja uuret kommentoojat ootta kans tervetullehia, Kyllä tuo Timo aiva oikias oli ( tua mun erellisen postauksen kommenttiosios ), jotta mullon jonkumoonen "riisi" , jonka tyttären kotuamuutto on aiheuttanu. Mullon viäki kirioottamata se teksti, johona kerron päivästä, ku neitoperhoseni lenteli vahavoon siivin omahan elämähänsä....Minoon orottanu sopivaa hetkiä, tunnetilaa ja kaikkia sellaasta...kyllätetiättä. Se tuloo...heti kummä pystyn pukemahan sanooksi sen haikiansuloosen tunteen. Son ikävää, suunnatoonta kaipausta mutta samalla iloa ja ylypeyttä tyttärestä, jollon vahavat siivet, joka kantaa ny.

Mutta ny ensi alakuhun, oikeen hyvää alakanutta vuotta teille kaikille, mun uskollisille lukijoolle. Mun jouluni meni niinku ennenki. Te tiättä jo ne morkoolit, jokka soii ja sen hartahan tunnelman jolla sitä viritän. Joulu on ny koottu pois ( tai tarkemmin sanottuna mä tein sen YKSIN, ny ku flikka on siä mailmalla ja isäntää ei tähän hommahan oo ikänä huolittukaa, ku kaikilla niillä meirän joulutavaroolla on oma paikkansa ) Tosin isännälle saattaa kyllä pianaikaa muorostua toimenkuva liittyen meirän joulutavaroohin.....nimittään se saattaa joutua kohta laajennushommihin.  TÄLLE TAVARALLE TARTTOO KOHTA OMAN HUONEHEN ( ja mä ku oon oikeen puolitosisnani siltä ähittäny pukeutumishuonetta mulle ja oon jo havaannu sen ilimeestä ja eleestä jotta ähitys saattaa tuottaa tulosta....johonaki vaihees ) Moomma jouluihimisiä koko perhe, jotta sen puolehen. Ja soli isäntä, ku totes, jotta pitääskähän mulle sittekki teherä jouluhuone....no en tiä. Kattokaa itte:

Tuntuu aiva hullulta kylläki kattua jouluusia kuvia, ku non nyjjo hyvänaikaa ollu kaikki tua vaatehuonehes, omilla paikoollansa. Tarkoon järiestettyynä. Täs näky on vähintääkki pökerryttävä ja VOIN SANUA; jotta pökerryksis mä olinki maanantaiehtoona töiren jäläkihin puoliyhyrentoista aikahan ehtoolla, ku totesin, jotta huomiselle jää...ei voi mitää. Ja te että usko, kuinka sellaanen "kesken jättäminen" ottaa tällääsehen Vilijonkkaluonteehin. Ja kesken mä jouruun jättää tämän homman viä parina muunaki ehtoona, ku oon menny ittelleniki tuntemattomasta syystä lupautumahan opettajien paikallisyhyristyksen hallituksehen. Tästä kaaoksesta mä sitte lähärin sellaasen yhyristyksen kokouksehen ja mietiin, jotta ny kyllä pitää alakaa himmata. Siä mä istuun tyynennäköösenä ja kotona YHYREKSÄN JÄLÄKIHIN ehtoolla oli vastas tästä vähä hillitympi näkymä ...mutta viäki sitä näkymää oli tarpeeksi. Että.....KYLLÄ KOTIROUVAALU SOPIIS MULLE!!!!!! mun kyllä kuluus aika...mutta toisaalta...rahaaki kyllä kuluu...joten yhtälö on maharotoon. Ja saa tämän Vilijonkan viilettämähän tukka putkella ku viimeestä päivää. Ja joku hullu viä karehtii tätäki menua.  

Mutta arvakkaa, ketä mä silloon karehriin, ku järiestin näitä rakkahia kolehiani komerohon? No  NIITÄ hillittyjä jouluihimisiä, joka nostaa tasan yhyren kynttelikön klasille ja sitte joulun jäläkihin nostaa sen komeron hyllylle. No enny oikiasti tietenkää karehtinu, mutta sanotahan, jotta mieles kävi. ( Ja puolustuksen puheenvuoro; täs hyperventilaatiota aiheuttavas läjäs on KAIKKI meirän isoon kakskerroksisen taloon jouluviritykset, KAIKKI ) Toki mä käsitän senki, jotta minoon ÖVERI. Minon överi melekeen KAIKES. Joulus, kengis, laukuus, vaattees, koruus, sisustusesinehis, lampuus....Täs ku lähärimmä kotoprismas käymäs eileen, mä laitoon mustan tekoturkistakin ja hatun.....flikka vilikaasi mua  ja sanoo: " tsiisus...KUKAA MUU, ei voisi lähtiä kauppahan nuan...." Motin sen kohteliaasuutena. 

Sillä samalla Prismareisulla molimma hakemas flikan kans aiva arkisia asioota, vehenäjauhoja ja sokeria. Mutta koska kyset on meistä, me kävelemmä AINA siitä kohtaa, josta näköö, mitä uutta on tullu astia- ja vaaterintamalle. Ja koska..erelleen on kyset MEISTÄ, aina on jauho-ostokset sitte maksanu enämmän, ku se pussi jauhua ja sokuria olis maksau. Nykki flikka bongas tuon etualalla näkyvän Minni -puseron ja totes, jotta tämä KUULUU äireelle. Ja niinhän se kuuluuki. Son mun. Ja ilimanmuuta tälläki kertaa sokurit ja jauhot tuli hintoohinsa. Ja ny tuloo kuvamateriaalia, että aina on tarttunu haavihin muutaki ku elintarvikkeeta

Ja näiren muumivaattereen perusteella voiiki sitte päätellä, että keräänkähän mä muumimukia? Eisukaa mun tartte eres vastata.....tottapa ny ja on kyllä kerääntyny kulhoja,  lautasia ja kaikkia, mitä Arabia on vain keksiny tuolla saraalla valamistaa. ( ja flikalle kans, son ny selevää )

Mä oon tälläänen ja oon aiva sinut sen asian kans. Mä tykkään kaikesta näyttävästä ja kimalluksesta. Mutta mä rakastan myös hetkiä kotona, oon oppinu täs uures elämänvaihees nauttimahan jopa niistä hetkistä ku oon koiran kans tää kaharen ja vietän leffailtaa.

 Kruunupäiset mahtipontiset leijonat television molemminpuolin viöö välillä mun huomion, ku pysähryn ihaalohon niitä. ( non uuret )  Överit neki...mutta saaki olla. Non mun silimähän komiat ja ajatelkaa...isännän silimä ei oo niitä viä eres rekisterööny ja sitte ku joskus viiren vuoren päästä rekisteröö...voin sanua vilipittömästi...jotta vanha juttu on nuo jellonat.

 Ja aiai, kummä tykkään näistä. Valakoonen on itseasas pankki, jonka isäntä on ostanu mulle siinätoivos, että joskus jotaki jäis vähä säästöhönki. Ja tuo lamppu nyvvain oli mun pakkosaara-asia, jonka bongasin heti joulunjäläkihin alennusmyynnistä. Minoon aina tykänny lyttynaamaasista koirista. Oon vaikka niiren väitetähän olevan kovaaki sairahia. Mullon kyllä päiv`vastaasia kokemuksia, Mullon ny elämäni toinen kiinanpalatsikoira ( lyttykuonoonen, IKIVANANHA rotu ) joka on terves ku pukki, niinku ereltäjänsäkki. Ei mitää hengitysvaikeuksia. Jos yöllä syväs unes hornaaminen lujetahan hengitysvaikeureksi, meillon sitte vakava eläänsuojelutapaus...nimittään meirän isäntä. Eikä sillä kovin lytty nenävärkki kyllä oo... 

Nämä mun ihanuuret voiis tulukita ns. rakkikoiriksi. Tälläänen rakkikoirailimiö mua rasittaa nykypäivän somemailmas. Ristus ku son heleppo huurella "veispuukis" Ei oo pitkäkää aika, ku mun silimille tuli tälläänen rakkikoirailimiö. Mä jaoon päivityksen ja sitoli heleppo räksyttää somemailmas. Silimästäsilimähän ei sitte välttämätä ainakaa niin heleposti tulisi kuittaaltua. ....vaikka mistä mä tiän. Enkä niin piittaakaa. Mä mieluummin otanki sellaaset palauttehet vastahan henkilökohtaasesti, kuuntelen ne pystypäin ja seison sanojeni takana. Vastaan mieluuten sanomalla, enkä kirioottamalla. Maanvilijeliät on mun syrämenasiani. Noli sitä eileen, non sitä tänä päivänä ja non sitä viä huomennaki. Ja joku muu saa ajatella toisella lailla. Sei oo multa yhtää pois. Nyvvain sattuu olemahan niin onnellisesti, että meirän perhe on kasvanu. Meillon vävy....maanvilijelijätaustaanen vävy. Mei viä ittekkää ymmärretä, kuinka meiton tällää siunattu. 

Jaa-a täs nämä kuulumiset ny hetkeksi. Ja rakkikoirista viä sev`verran, ettei se mitää "vaikka paha koira räksyttääs, kunhan sei purra saa" Sillaa äiti ja isä on opettanu. Sillaa se kyllä on. 

Kiitos sulle ku lujit mun vuoratusta, tulihan sitä taas lairasta laitahan. Minoon ennallani. Kaikkine piirteineni. Eherotoon joiski asioos, maharotoon ja överi.....mutta aiva ennenkaikkia minoon herkkä. Vaikkei  sitä välttämätä aiva ensnäkemältä uskoosikkaa.