Kesällä saa konhottaa, ei tartte olla krätyynen eikä aharista

Voi ristus, kuinka ihimisellä voikaa olla seesteenen olo. Aiva ittekki täs ihimetelöö, ( perietelä-pohojalaasesti ) jotta mikä ny oikeen on, ku ei aharista. Moon täs  vain aiva ereltävät viikot liirelly Niiskuneitinä. Nilikkarengas  kimallellen oon tarttunu kaikkihin hetkihin ja maharollisuuksihin. Oon nauttinu jopa aiva ruokakaupas käymisestä ja siivuamisesta ( tosin siivuaminen on mun toinen luonto, jotta siinei ny mitää uutta, mä tykkään siivota tää kotona ja ennenkaikkia rakastan sitä lopputulosta ) Niiskuneiti on siis tänä kesänä seikkaallu ja välillä käyny tankkaamas seikkaaluvoimia tää omas koros. Mutta...kaikista ihaninta ja VAPAUTTAVINTA on ollu olla lakialla, OIKIASTI. Kattella latomerta, ja kaikkia niitä etelä-pohojammaan elementtiä. Kaikki ne tierättäkki jo. Kyllä mä niin palio oon kotoseutuani ylistänykki. Ja miksen ylistääsi, kaikista komeen ja paras maakunta, mulle. Nimenomaan MULLE, son se tärkiä asia. Siä on palio mun rakkahia. Kohtalo heitti mun kumminki Satakuntahan. Mä päriään tää ja aiva jopa ..... hmm...viihrynki, pitkälti kyllä tuon meirän isännän luoman markin tähäre. ( se mun oma eteläpohojallaanen vyöhyke ) Mutta mun syrän on kumminki etelä-pohojammaalla, aina, eikä se siitä muuksi muutu.Jotta niinku äiti pruukaa sanua " ei oo kumminkaa aiva onnesnansna " tuo määritelmä sopii muhun.  Ja jos joku ny ihimttelöö, jotta pirujako siä sitte märäjät, satakunnas, muuta sinne  etelä-pohojammaalles. Joo...KYLLÄ, mä muuttaasin H.E.T.I. samoon ku jäisin kotirouvaksi H.E.T.I jos se vain olis suinki maharollista, Mutta elämäs on aika monta pakollista, liikkuvaa osaa ja tällä hetkellä nämä osat ny vain määrittelöö mun elämän näin. Jos ny ensi vaikka siihen kotirouvan virkahan pääsis, solis jo ku lottovoitto ( tosin sen se kyllä vaatiiski )

Mutta nymmä toimitan, mitä kaikkia minoon pruukannu, näinä mun vapauteni viikkoona.

Mullon sellaanen äiti-tytärsuhuret omahan lapseheni, jotta siinä samalla ku moon sen äitee, moomma myös äärettömän hyvät ystävät. Moomma aiva maharottoman läheeset. Ei mun flikkani mikää peräkamarin Pirkko oo, kyllä son itsenäänen vahava, nuori nainen. Vähä niinku mäki oon ittenäänen, vahava ( vanhempi ) nainen. Nämä ylläolevat kuvat pitää sisällänsä meirän tämän kesän konhotuksia. Me fiilistelimmä Kuopion viinijuhulilla ( taisin tuosta muuten jo erellises postauksesnani mainitakki, mutta on teheny muhun niin suuren vaikutuksen, se reissu, jotta pakko mainita viä toisenki kerran ) Oli yks huippukokemuksia. Ja luonnollisesti oomma shoppaallu, yhyrellä reissulla oli mun rääppöösiskooki mukana. Menimmä "käymähän" Tampereella, sillä asenteella, jotta mitää ei osteta. HAH!!!! Uures Ratinan ostoskeskukses sitte kolomestamma "vain kattelimma", sillä seurauksella, jotta flikan Peugeotin takakontti oliki täynnä pussukoota. Ja Kuopioski, vaikka olimma flikan kans kuinka väsyksis, niin ei me ny ikänä NIIN koomas olla, etteikö me ny eres vähä shopata, silläki uhaalla, jotta siä Kuopion ostoskeskukses oli aika huono ilimastoonti ja meillä vähä "väsy" mutta KYLLÄ, muumitavaraa löytyy ja HM on meirän mekka, sitei ohiteta IKÄNÄ. Enkä muista yhtäkää kertaa, joptta sieltä oltaas iliman  "löytöjä" tultu.

Ja mansikoota käyymmä noukkimas Kyrööstä. Niinku kuvasta näkyy, mun peukun kynsi on lohojennu pahemman kerran, mutta mansikka on niin täyrellinen, jotta kattokaa mieluummin sitä. Nuos ylemmis kuvis on kyllä sellaanenki kuva, ku kynnet on viä hyväs hapes,oomma flikan kans äitin pihas. Istumma rivarin pääryllä kylymien juomien kans ja kuivaamma kynsilakkojamma. Jotta kyllä täs on manikyyriäki yritelty, tällä lomalla. Ja ku kerran kyröös olimma, käyymmä kattomas Ylistaroon Komiaa Kirkkoa ja luonnollisesti vietimmä aikaa eläänten vanhaankoris, Wanhalla Markilla. Eläämet on lähellä mun ja tyttären syräntä. Meirän eläänrakkaus on aiva omaa luokkaansa, se varmahan nuosta kuvista välittyyki. Mun äiti on äärettömän eläänrakas ja näin tämä ominaasuus sitte siirtyy sukupolovesta seuraavahan. Wanhaa Markkia emmä enää ikänä voi flikan kans ohittaa, ku Kyröös käymmä.

Näinä mielettömän ihanina viikkoona tuli käytyä myös Kainuus. Isännän kans. Soli löytäny meille lomapaikan,joka sopii kermaperseelle, Villa Lumoavan. Sotkamosta, Vuokatista. Ja K.Y.L.L.Ä,...sitä se toresta oli. Lumoava. Ja kermaperseelle soveltuva kohoret. Ei rasittanu silimää maisemat eikä sisustus ja muut puitteet. Oli niin komiaa, jotta etelä-pohojalaasenki piti oikeen huopata. Villa Lumoavasta teen aiva oman postauksen ja meirän konhotuksista siä isännän kans. Täs kumminki jo maistiaasia siltä reissulta. Niinku näjettä, henuusta on ja romanttista ja komiaa. Selfieki saatihin ottetua, mutta vähä piti takuta tekniikan kans ja kimottaa, mutta saatihin sittekki romanttinen selfie. 

Mun kesätyönä on ollu myös rääppöösiskoon kissivahtina oleminen ja pukeutumisesta päätellen näytti menevän tunteehin tuo homma. Otin roolin tosisnani. Ja oli kyllä kertakaikkiaan virkistävä pesti, sitei oma mielikuvitus keksikkää, mitä kaikkia kissivelijekset kerkiää siä tyriätä mun käyntien välillä. Siä oli jokakerta laitettu mun siskoon sisustuksen fengshuit uutehen järiestyksen. Ihania kissiä. 

Niin palio ihania asioota on kuulunu mun lomahan. Moon pitäny yhteyttä niihin ihimisisn, jokka on mulle OIKIASTI tärkeetä. Oon nähäny rakkahia ja sitte taas tarpeen vaaties erakootunu. Oon värittäny ja lukenu ja ollu vain. Puutarhahommiaki suunnittelin, mutta oikiasti, ny on ollu niin kuuma, jotta kyllä mun puutarhaalut on jääny suunitteluasteelle, uima-altahalla. Oon pussanu ja maranu meirän palatsikoiraa. Oon ollu ja nauttinu hetkistä. Viä kesätuuli vilivootteloo mua, lempiästi, Viä mä saan olla luvan kans Niiskuneiti, jolla on nilikkarengas. Mutta..siä se vääjyy Vilijokka, huolenkurttu ottalla. SE murehtii jo. Nimittään arki tuloo. 

Arki.....son ku saratusta mun korville. Arki varaastaa mun elämästä palio hyvää ja voimaannuuttavaa. Itseasias liika palio, Ja tänä nimenomaasena vuonna 2018....liika palio.On muutosten syksy. Enkä oikeen viä käsitä sitä. Mun neitoperhonen lentää omilla siivillään. Arki tuoo mun elämähän sitä aharistavaa pilikunnussimista. Säätöä ja kiirusta. Mä koitan ny muistaa, kuinka minoon jo alakaapäälle päättäny suhtautua siihen. Mä koitan sitä, jotta nostan itteni kaiken sellaasen yläpuolelle. Mä annan taiteelliselle Hirvimäkiselle luonteelleni luvan olla sitä, mitä minoon. Nauran karehtijoolle päin naamaa ja suhtaurun huumorilla pilikunnussimisehen ja ikikiiruusehen. Mullei oo enää mihinkää kiirus valamihis mailmas. En ota pulttia, enkä paineeta. 

 Ja niin...kiriootin mä muuten yhyren työhakemuksenki, whatsappis.  Sellaasen vapaamuotoosen. Yhtehen rakennusfirmahan. Aiva suoraa sen toimitusjohtajalle. Kerroon kuinka oon hyvää kotirouva-ainesta ja osaan erustaa ja oon hyvä äitiki ja osaan hariata kaikki takut kiinanapalatsikoirista. Ja oon muuten aiva ristuksen hyvä sisustajaki. Enkä muuten hullumpi kokkikaa. Selfieetä en sitte kumminkaa aina osaa ottaa. Se toimitusjohtaja kulukaa vastas mulle....hymynaamalla. Ennyssitte tiä, sainko mä  sen paikan.....maharollisuuksia pitääs olla, ku tunnen tuon toimitusjohtajan henkilökohtaasesti, Minoon naimisis sen kans. 

Joo....saa sitä eres haavella. Nymmä nautin lempeestä tuulista. Meen tuonne uima-altahalle hyvän kirian kans. Jonaki päivänä viä......mä muutan mun arkeni paremmaksi, sellaaseksi, joka sopii Niiskuneitille, silloon ei nilikkarengas  vaihru aharistavahan arkipantahan. Jonaki päivänä viä....