Eikä kukaa häntä kaivannut

Mun tuli täs mielehen Mikko Alatalon koskettava laulu " Kissanpentu"  Se kosketti mua kovaa, oikeen kovaa. " On tarkkaan katsottava kissan, mihin astuu tassuillaan, kun itse  kuitenkin ne joutuu nuolemaan " 

Nimittään meirän puutarhan perukoolta löytyy saunanportahien alta kissa. Tämän pienen ystävän mainen matka oli päättyny sinne. 

Te tiättä, kuinka eläänrakas mä oon. Moomma sellaasia koko perhe....oikiastansa koko suku. Näin someaikana ilimanmuuta ilimoottelimma kisusta. Että tieto kiiriiis maharollisimman kauas, jotta tälläänen tummanpuhuva rairallinen kissa on löytyny....menehtyneenä, valitettavasti. En tiä...olisko jääny auton töytääsemäksi tai mikä on pienelle tullu. Mutta meirän saunanportahien alle soli vetäytyny viimeesiksi hetkikseen. 

Tottakai mä vilikuulin naamakiriasta kokoaijjan, jotta olisko joku kommentoonu? Olisko joku huomannu? Kaipasko kukaa pientä kissaa? Uskollista Ystävää? KUKAA? 

Ei..... oli hiliaasta. Kukaa ei kunahtanu, ei kyselly. Kissin perähän.... 

Mut valtas joinki järkyttävän ontto olo. Pohojattoman surullinen mieli, tämän tuntemattoman pienen kulkijan puolesta. Illan hämärtyes mä istuun olokkarisnani, kattoon pientä rakasta koiraani, joka kuorsas tyytyvääsenä samettityynyllänsä. Tuo koira on kohorannu elämäsnänsä Vain ja Ainoastaan rakkautta. Se ei tiä muunlaasesta elämästä. Eikä sen kuulukkaa. Mutta kulukaa, joinki se kontrasti.Samahan aikahan siä puutarhan perällä...saunan portahien alla., lepäs kyliellänsä pikkuunen unohrettu kissa. Sen tasssut...mä en saa niitä silimistäni. Soli kietonu pikkuuset tassut mun mariapuskan tukikepin ympärille. Ja millä rakkaurella mä hoiran mariapuskianiki... Ja tuota pientä kissaa ei kaivannu kukaa....ei yksikää ilimoottautunu. Olikahan sitä kukaa koskaa helliny ja hoivannu rakkaurella? 

Tällääsiä mä tänään mietiin. Pienen kissan kohtalo, ravisteli mun sielua. Se kolotti mun kiriootuskäres ja pyrkii sieltä pihalle. Tänään me tyttären kans saattelimma tuon pienen tuntemattoman kulkijan mettän siimeksehen. Toivotimma hyvää matkaa sinne, mihinkä ei paha pääse. KYLLÄ, mä uskon että myös eläämet pääsöö sinne. Ne, jos ketkä. Nehän on viattomista viattomimpia. Uskollisempia ja airompia, ku eläämet, en oo koskaa tavannu. 

Täs yhteyres mä muistuttaasin teitä; ÄLÄKÄÄ OTTAKO KESÄKISSAA!!!!!!!!! EI, EI, ja vielä kerran EI!!!! Kissa  tai mikä tahansa lemmikki otetahan YSTÄVÄKSI, eikä ystäviä hyläätä, IKÄNÄ. Niistä sitourutahan pitämähän huolta koko niiren elämän aijjan. 

Näihin tunnelmihin....hyvää matkaa Pieni Ystävä. Oikiahan taloohin tulit viimeesiksi hetkiksi, ku niiren kerran piti olla ne viimeeset hetket. Tänään ainaki joku ajatteli sua lämmöllä. Olit hetken jonku syrämes, jonku ajatuksis. Hyvää matkaa pikkuunen, nyt nuo pienet tassut ei tunne tuskaa......